Seurasin vastikään keskustelua tietovuotaja Edward Snowdenin paljastamista maailmanlaajuisista joukkovalvontaoperaatioista. Järkytyin tiedosta, että Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuusvirasto seuraa rikollisten lisäksi ihan tavallistenkin kansalaisten elämää – esimerkiksi pankkitapahtumia tai Facebook-viestejä urkkien. Täten heillä on tieto siitä, missä liikumme, mitä ostamme ja keiden kanssa vietämme aikaa. Vaikka uskonkin, ettei liikkeideni seuraamisella ole mitään merkitystä turvallisuusvirasto NSA:lle, ajatus siitä, että joku tietää minusta enemmän kuin itse haluaisin paljastaa, karmii selkäpiitäni.