Tämäkin loputtoman pitkältä tuntuva talvi kääntyy vielä toivottavasti kevääksi ja lämmöksi. Kaamoksen nuutumuksessakaan ei aina palele eikä kaipaa höyryävän lounastarjonnan ääreen.
Siksipä pienessä porukassa aloimme ihmetellä, miksei juuri tietääksemme missään Meri-Lapissa pääse valitsemaan lounaaksi valmista annosta ruokaisaa salaattia. Sen kokoamisessa on rajana vain suurin piirtein mielikuvitus.
Muistelin kaiholla entistä pitkäaikaista työpaikkaruokalaani toisella puolella maata. Kesät talvet yksi lounasvaihtoehdoista oli se salaatti: tuore ja maukas, kastikkeella tai ilman. Joskus ainesosien yhdistelmät olivat niin oivaltavia, että tunnustan: itse en olisi keksinyt.
Kaupasta toki saa valmiita salaattiannoksia, mutta niiden melkein jokainen ainesosa on sullottu paksuun muovipakkaukseen eikä makukaan ole kummoinen.
Moneen markettiin on ilmestynyt salaattibaari, josta voi koota mieleisensä annoksen – tietenkin muovirasiaan.
Viimeistään muovipakkausten kierrätys on havahduttanut kavahtamaan järjettömiä virityksiä jo kaupassa.
Useimpien työläisten raadanta kuluttaa aika vähän kaloreita. Raskas lounas tuo ähkyväsymyksen ja vie työtehon.
Toki aina on mahdollista palvella itse itseään ja sorvata mieleisensä eväät. Silti luulen, että terveelliseen annokseen päätyisi useampi, jos sellainen olisi valmiina tarjolla.
A la carte -annokset eivät ole vaihtoehto, koska ne maksavat kaksi kertaa lounaan hinnan eivätkä ole sukkelasti heti pöytään napattavissa.
Sattumalta sain vinkin, että kemiläisessä kahvilassa lymyilee lounassalaattipöytä. Sepä olisi jäänyt huomaamatta, ellei olisi putkahtanut sivulauseessa esille.
Salaatin syöminen leivonnaishoukutusten keskellä vaatii vahvaa luonnetta varsinkin tähän vuodenaikaan, kun on sujuvasti siirrytty runebergintortuista laskiaispulliin ja ystävänpäiväleivoksiin.