Hallitusten innostus lisätä uusiutuvan energian tuotantoa näyttäytyy kuin harakalta tervatulla katolla. Kun nokka irtoaa niin pyrstö tarttuu.
Nokan irtoamista voisi verrata siihen, että energiatuilla mennään kohti hallituksen tavoitetta korvata hiiltä ja öljyä uusiutuvalla kotimaisella energialla. Hallitus tavoittelee sen osuuden nousevan 2020-luvulla yli 50 prosenttiin käytetystä energiasta.
Pyrstö tarttuu kun ratkaisuksi päätettiin syöttötariffi eli tuulivoiman, metsähakkeen ja muiden puuhun perustuvien polttoaineiden tuotantotuki.
Syöttötariffista on paljastunut uusi hölmöys veronmaksajille kalliiksi tulevan tuulivoimatuen lisäksi.
Syöttötariffilla tuetaan myös metsähaketta. Metsähakkeen käyttö on tarkoitus tuen avulla liki kaksinkertaistaa. On vain käynyt niin, että tuettu metsähake on alkanut syrjäyttää lämpölaitoksilta sahojen niille myymää purua ja kuorta. Ääriesimerkki on, että tuen turvin metsähaketta tuodaan jopa itärajan takaa.
Ei mitään järkeä, ihmettelevät sahayrittäjät ja perustellusti. Nyt kunnan lämpölaitoksessa saattaa palaa Venäjältä tuotu hake ja oman kylän sahuri ihmettelee, mitä tekee kasvavan puru- ja kuorivuoren kanssa.
Ongelmaa on pahentanut sähkön halpa hinta. Yhdistetyt lämpö- ja sähkövoimalat tekevät sen vuoksi mahdollisimman vähän sähköä ja puruvuori kasvaa sahoilla.
Täytyy sanoa, että ongelma ei ole nykyisen hallituksen aikaansaannosta. Laki on vuodelta 2010 eli Matti Vanhasen kakkoshallituksen ajoilta. Energiaministerinä oli Mauri Pekkarinen, syöttötariffien isä.
Lakia muutettiin vuonna 2014, jolloin käytiin kova kiista siitä, voidaanko kotimaan sahateollisuuden sivutuotteita tukea.
Silloinen energiaministeri Jan Vapaavuori ei sellaiseen suostunut. Sen sijaan Vapaavuori taipui suurmetsäteollisuuden toiveeseen, että tuotantotuki puolitetaan, jos metsähake tehdään paperiteollisuuden raaka-aineeksi kelpaavasta puusta.
Sahojen sivutuoteongelmaan sillä ei ollut mitään vaikutusta.