Porvoon poliisiampumiset nostivat jälleen esiin poliisin kohtaaman väkivallan yleisyyden. Suomalaiseen poliisiin kohdistettu väkivalta on tilastojen mukaan kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Virkamiehen väkivaltaisia vastustamisia kirjataan vuosittain noin 600 ja virkamiehen vastustamisia noin 1 200 kappaletta.
Suomen poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Jonne Rinne kantaa huolta siitä, onko poliisin käyttämä suojavälineistö ajan tasalla. Hän epäilee, että lisääntyneeseen väkivaltaan ei nykytilanteessa aina pystytä varautumaan.
– Niin suoja- kuin voimankäyttövälineiden tulisi olla kunnossa ja niitä pitäisi olla riittävästi. Välineiden pitää olla tarkoitukseen sopivia, eikä niitä saisi ostaa ainoastaan hinnan perusteella, hän kritisoi.
Rinne arvioi, että erityisesti poliisin raskas suojavarustusvälineistö vaatisi päivitystä.
– Päivittäisessä käytössä olevat henkilökohtaiset varusteet ovat kyllä kunnossa, mutta raskaimmissa suojavälineissä on puutteita. Tarkoitan sitä, että esimerkiksi suojaliivit ovat yhteiskäytössä. Yhteiskäytössä olevien varusteiden määrän tulisi olla riittävä, jotta kaikille riittää oikeankokoisia ja kunnossa olevia varusteita.
Kritiikkiä Rinne antaa myös kypärävalinnoista.
– Kypärien tulisi olla titaanikypäriä, jotka on suunniteltu luotisuojaus edellä. Nykyisten komposiittikypärien ensisijainen tehtävä on sirpalevaikutukselta suojaaminen. Tiedän kyllä, että titaanikypärät maksavat, mutta niillä suojataan virkaansa tekevän poliisin päätä, hän muistuttaa.
Varusteiden merkitys korostuu Rinteen mukaan erityisesti poikkeustilanteissa. Niissä riski loukkaantumisille on aina suurempi.
Jonne Rinteen pelkona on, että Suomeenkin kehittyy Ruotsin kaltainen tilanne, jossa viranomaisia tarkoituksellisesti uhataan väkivallalla. Ruotsissa kuten muuallakin Euroopassa on yleistynyt blue light sabotage -toiminta. Se tarkoittaa perättömän vaarailmoituksen tekemistä hätäkeskukseen, jotta paikalle saadaan ”sinisten vilkkujen” viranomaiset. Heitä sabotoidaan kivittämällä ja heittelemällä pulloja tai vaikkapa ampumalla heitä kohti ilotulitteita.
– Kun työnantaja käskyttää meitä tällaisiin tilanteisiin, sen on myös pidettävä huoli siitä, että siellä on parhaat ja laadullisesti korkeatasoiset välineet. Lähtökohtaisesti kaikissa autoissa on jo tällä hetkellä samanlaiset varusteet, mutta niiden kunto vaihtelee melkoisesti.
Poliisitarkastaja Ari Alanen poliisihallituksesta kiistää, että suojausvarustuksessa olisi merkittäviä puutteita.
– Käytössä olevaan resurssiin eli rahoitukseen nähden suojavarustus on riittävä. Nykyisellä varustuksella tullaan kyllä toimeen, hän sanoo.
Alasen mukaan suojavarusteita uusitaan valmistajan ilmoittaman määräajan puitteissa.
– Kehittämistyötä tehdään koko ajan. Valmistajat kehittävät tuotteiden käytettävyyttä ja suojamateriaaleja ja poliisin hankinnoissa pyritään hyödyntämään nämä toimintaa tehostavat uudistukset mahdollisuuksien mukaan.
Varusteiden määrä ja sijainti eivät ole Alasen mukaan julkista tietoa. Myöskään niihin käytettäviä rahasummia ei täsmennetä.
– Poliisin budjettitiedoista ilmenee käytössä oleva rahamäärä, sen yksityiskohtaisemmin ei voimankäyttö- tai suojavälineiden hankintaan käytettävää rahaa voida ilmoittaa, Alanen kertoo.
Uudet uhat huomioitu poliisikoulutuksessa
Poliisiammattikorkeakoulun koulutusjohtaja Petri Alkiora ei yhdy Suomen poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Jonne Rinteen esittämään kritiikkiin. Alkioran mukaan erityisesti suojavälineiden käyttökelpoisuus on vuosien mittaan parantunut.
– Se on tasapainoilua käytettävyyden ja liikkuvuuden sekä turvallisuuden välillä. Käytännössähän esimerkiksi poliisin varusvyöllä mukana kulkevat asiat ovat monipuolistuneet.
Hän korostaa, että päivittäisessä työssä käytössä oleva suojavarustus on hyvä. Jokaiseen hälytykseen ei voida lähteä raskaasti suojautuneena.
– Jos jokainen poliisitehtävä hoidettaisiin aina äärimmäistä varovaisuutta noudattaen, tarkoittaisi sitä, että niitä ehdittäisiin hoitaa huomattavasti vähemmän, Alkiora sanoo.
Alkiora tuo esiin sen, että poliisien koulutuksessa on jo reagoitu väkivallan kasvuun poliisityössä.
– Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet sen, että entinen malli, jossa pyritään neuvotteluyhteyteen aggressiivisesti käyttäytyvän henkilön kanssa ja sitä kautta ratkaisemaan tilanne, ei välttämättä ole aina toimiva. Neuvotteluyhteyteen pyrkiminen ei ole tuloksellista, jos henkilö ei ole halukas luopumaan toiminnasta, vaan pyrkii mahdollisimman suureen vahingontekoon. Käytännössä silloin pyritään työturvallisuus huomioiden ottamaan kontakti mahdollisimman nopeasti ja vahingollinen toiminta keskeytetään heti lievintä mahdollista voimakeinoa käyttäen, hän kertoo.