E. Tapani Savolainen esitti (LK 20.8., ”Arvojen kuoppaus alkaa näkyä”), että kristillisistä arvoista luopuminen kouluissa on syyllinen moniin nyky-yhteiskunnassa havaittaviin nuorison ongelmiin. Hän uskoo menneeseen kulta-aikaan ja nykyisen ajan olevan rappion aikaa.
Nuoren sukupolven rappioon ovat uskoneet kaikki vanhemmat sukupolvet kautta historian. Tästä löytyy jo antiikin ajalta kirjoituksia.
Nuorisoa tutkittaessa on usein saatu tuloksia, että nykynuoret voivat paremmin kuin koskaan aiemmin koko Suomen historiassa. Nuoret juovat vähemmän ja tulevat aiempia sukupolvia paremmin toimiin vanhempiensa kanssa. He ovat keskimäärin ”kiltimpiä” kuin ennen. Ongelmia on siis aina, mutta virallisten tutkimusten valossa nuoret voivat historiallisen hyvin.
Toki on suuria ongelmiakin. Lukutaito näyttää romahtavan, suurena osasyyllisenä varmaankin mobiililaitteet. Tasa-arvon eteneminen yhteiskunnassa on johtanut Savolaisen mainitsemaan opettajia ja muita aikuisia kohtaan tunnetun kunnioituksen vähenemiseen, mikä vaikeuttaa työrauhan ylläpitoa kouluissa. Nuorten eriarvoistuminen lisääntyy.
Savolainen syytti nuorison häiriöistä vasenvihreitä ja sosialidemokraatteja, jotka ovat toteuttaneet koulumaailmassa ”kaiken kristillisyyden riisumisen politiikkaa”. Jokaisella ihmisellä on lempivihollisensa, joita voi syyttää kaikesta mikä on väärin. Savolaisen väite oli kuitenkin heikosti perusteltu, eikä hän antanut todisteita sille, että juuri nämä tahot olisivat poistaneet kristillisyyttä kouluista.
Ei ole myöskään mitenkään varmaa, että kristillisyys kouluissa tuottaisi parempia kansalaisia. Muutama vuosikymmen sitten nuorisotutkimuksista saatiin nykyistä huolestuttavampia tuloksia. Tämä oli aikaa, jolloin uskonnon opetus kouluissa oli tunnustuksellista. En väitä tässä olevan syy-seurausyhteyttä, mutta tämä huomio vie pohjaa Savolaisen väitteiltä.
Kun puhutaan kristillisyyden lisäämisen puolesta, pitäisi määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Kristinuskon sisällöistä on satoja erilaisia tulkintoja ja usko on 2000-vuotisen historiansa johdosta äärimmäisen moniulotteinen aate.
Pohjoismaista hyvinvointivaltiotakin on pidetty luterilaisuuden maallistuneena ilmentymänä. Aina kun menee Kelaan, meneekin oikeastaan kirkkoon. Tämä on yksi mahdollinen tulkinta: yhteiskuntamme on syvätasolla kristillinen jopa maallistuneissa rakenteissaan.
Savolaisen kritikoima Seta-järjestö voidaan myös mieltää perusaatteiltaan kristillisestä arvopohjasta kumpuavaksi. Kristinuskosta usein nähdään nousseen kaikki länsimaiselle yhteiskunnalle tyypilliset ihmisten väliseen tasa-arvoon liittyvät ideaalit.
Historia, Savolaisen mukaan ”erehtymätön totuuden kertoja”, kertoo kullekin eri asioita, koska kaikki riippuu havaitsijasta ja tulkinnasta.