Yliopistoväki ja oppositio ovat kohta vuoden verran marmattaneet siitä, että hallitus on höyläämässä korkeakoulujen rahoitusta muutaman vuoden takaiselle tasolle.
Rajansa ruikutuksellakin. Vyönkiristykseen voisi vaihteeksi suhtautua yhtenä hyvänä lisäsyynä rakenteellisiin ja laadullisiin uudistuksiin, joihin autonomiansa suojissa pullistelevia yliopistoja on vokoteltu vuosikaudet, toistaiseksi laihoin tuloksin.
Suomessa on liikaa yliopistoja ja ammattikorkeakouluja, eivätkä yliopistot ole omaehtoisesti saaneet liikkeelle edes järkevää työnjakoa eli opiskelualojen keskittämistä vahvemmiksi kokonaisuuksiksi.