Linja-autollinen Saarenkylän marttoja odotteli tanssilavan parkkipaikalla Pohjois-Ruotsissa Älvsbyn kunnan pienessä kylässä. Elettiin 1950-lukua. Martat olivat ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan.
Erästä seuralaista ei näkynyt missään.
Kadonnut martta oli pyörähdellyt kaikki pelit tanssilattialla. Kun tuntematon mies lopulta saattoi hänet linja-autolle, nousi kateus huippuunsa.
"Mikäs sen nimi on? Oliko se Johansson?" kysäisi eräs kateellinen.
"Se ei ollut mikään sonni. Hän oli Ädelman!" totesi seuralaisen kanssa saapunut tyytyväisenä.
Entinen puheenjohtaja Elma Kunnari intoutuu muistelemaan menneitä juhlapäivän alla. Saarenkylän martat juhlii 80-vuotissynttäreitä sunnuntaina.
"Olemme Rovaniemen marttaseuroista vanhimmasta päästä. Valtakunnallisestikin olemme olleet aika aikaisessa, sillä Marttaliitto täytti sata vuotta vuosituhannen vaihteessa", sanoo Saarenkylän marttojen varapuheenjohtaja Laila Karinen.
Seurassa on nykyään vajaat 40 jäsentä. 1990-luvun huippuvuosina jäsenluku huiteli yli kahdessasadassa.
Kunnari sanoo, että tietää syyn jäsenkadolle.
Ennen martat kiersivät kylän taloissa keräämässä jäsenmaksuja. 1990-luvun lopulla maksuja alettiin periä laskulla suoraan valtakunnallisesta Marttaliitosta ja tiivis yhteisöllisyys hävisi.
Saarenkylän martat ovat nykyään iäkästä porukkaa. Keski-ikä on yli 70-vuotta, arvelee Laila Karinen.
Seura haluaisi kasvattaa jäsenmääräänsä houkuttelemalla nuoria mukaan toimintaan.
"En tiedä, miten se onnistuisi", Karinen pohtii.
"Voi olla, että on sellainen kuva, että meillä ei ole toimintaa nykyajan nuorelle. Aikanaan oli paljon kotiäitejä ja meidän työ on kodin omaista. Nykyään kaikilla naisilla on työ ja ammatti."
Valtakunnallisesti martat ovat kuitenkin viime vuosina houkutelleet nuoria jäseniä.
"Uusi toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä on parantanut mainetta", Karinen toteaa ja Kunnari nyökyttelee.
Saarenkylän marttojen pankkitilille ilmestyi vuonna 1945 15 000 markkaa, josta ei saanut puhua ja jota ei uskallettu käyttää.
Raha tuli Lottajärjestöltä, joka piti lakkauttaa. Lakkautus kuului rauhan ehtoihin.
Rahat käytettiin vasta vuonna 1998. Martat ostivat kaksi kipupumppua Pulkamontien terveyskeskukseen. Lottarahoja käytettiin myös Saarenkylän historiatoimikunnan työn tukemiseen.
1980–1990-luvut olivat toiminnan vilkkainta aikaa.
Vuonna 1980 martat istuttivat visakoivupuiston Saarenkylän kirjaston kulmille ja haastoivat istutustalkoisiin kaikki kunnan alueella olevat toimijat ja järjestöt. Muutama vuosi myöhemmin seura valitsi kylälle maaherran.
"Ihan huumorimielellä", nauraa Kunnari.
Syntyi riita. Toiset sanoivat, että maaherran pitää olla mies. Kunnari kumppaneineen totesi, että me olemme naisia, joten valitaan nainen. Niinhän siinä sitten kävi: Saarenkylän maaherraksi nimettiin Sirkka Jokela. "Oltiin edistyksellisiä", Kunnari hymyilee.
Nyt isot tempaukset ovat historiaa, mutta Saarenkylän martat kokoontuvat yhä viikottain maanantaisin. Ohjelmassa on samoja asioita kuin ennenkin: käsitöiden tekoa, erilaisten ruokaohjeiden kokeilua sekä luentoja. Luennoitsijat kertovat muun muassa edunvalvonnasta, testamenttiasioista ja rintasyövästä. Aiemmin seura kokoontui pelkästään kodeissa, mutta nykyään he tapaavat välillä myös Nahkurinpolun kerhohuoneella.
Martat ottavat omat kahvikuppinsa mukaan tapaamisiin, jotta keittiövastuussa olevalle ei jäisi läjäpäin tiskiä. Sääntö on peruja Kunnarin puheenjohtaja-ajoilta, Karinen kertoo.
"Tiedätkö Laila oikean syyn", kysäisee Kunnari.
"Eihän kenelläkään ole sellaista määrää kahvikuppeja! Jos ei ollut kuppia mukana, sai sakkoja."
Sakkoja rapsahti siitäkin, jos pöytään kattoi monenlaista tarjottavaa. Pullaa saa tarjoilla vain yhtä sorttia.
"Tahtoi mennä pröystäilyksi", Kunnari sanoo.