Lapin Kansan pääkirjoitus (7.5.) väittää, että valtapuolueet eivät kunnioita vaalitulosta Lapin liiton valtuuston paikkajaossa, kun sitoutumattomat ryhmät eivät ole saaneet suhteellista edustusta maakuntatasolla. Väite ei kestä tarkempaa tarkastelua.
Maakuntavaltuuston paikkajako ei perustu pelkkään maakunnalliseen kannatusprosenttiin, vaan kuntien omiin vaalituloksiin ja siihen, millä tavoin ehdokaslistat on laadittu. Sitoutumattomat ryhmät ovat hajanaisia, eivätkä ne ole muodostaneet yhteistä vaaliliittoa tai listaa kuntavaaleissa.
Tämän vuoksi niitä ei voida jälkeenpäin yhdistellä maakuntajakoon. Kyse ei siis ole vaalituloksen halveksunnasta, vaan vaalijärjestelmän reunaehtojen noudattamisesta.
Kirjoituksessa vedotaan myös Kuntaliiton ohjeistukseen, mutta jätetään huomiotta sen keskeinen ehto: yhteiseksi ryhmittymäksi laskeminen edellyttää vaalivaiheessa osoitettua keskinäistä yhteyttä, ei vasta vaalien jälkeen perustettua yhdistystä tai yhteishenkeä.
Demokratia on järjestelmä, jossa säännöt ovat selvät ennen peliä – ei peliä voi kesken kaiken muuttaa.
On myös syytä pohtia äänestäjän asemaa. Kolarissa sitoutumattomien lista koostui pääasiassa kaivoskriitikoista, Ranualla tuulivoiman vastustajista, Kemijärvellä pumppuvoimaloiden vastustajista ja Keminmaassa yleisesti erimielisistä. Kun tällaisten paikallisten, yhden asian ryhmien äänet halutaan vaalien jälkeen yhdistää yhdeksi “sitoutumattomaksi maakuntavoimaksi”, mennään vaarallisille vesille äänestäjän kuluttajansuojan näkökulmasta.
Äänestäjä on voinut valita ehdokkaan tiettyyn paikalliseen teemaan liittyvän näkemyksen vuoksi – ei antaakseen ääntään jonkin jälkikäteen perustetun maakunnallisen ryhmittymän käyttöön.
Kuluttajansuojaa sovelletaan monilla yhteiskunnan alueilla, ja vastaava periaate pätee politiikassakin. Äänestäjän on voitava tietää, mihin hänen äänensä vaikuttaa. Jos paikkajakoon alettaisiin hyväksyä löyhästi organisoituneita ryhmiä jälkikäteen, vaarana on äänien väärinkäyttö – tai ainakin äänestäjän tahdon epäreilu tulkinta.
Sitoutumattomien menestys on sinänsä merkittävä ilmiö. Se kertoo tyytymättömyydestä puoluepolitiikkaan ja toiveesta vaikuttaa paikallisesti.
Jos tämä liike haluaa pysyvää ja laajempaa vaikutusvaltaa, sen on rakennettava yhteinen, läpinäkyvä ja vaalivaiheessa näkyvä rakenne. Vasta silloin sen voidaan katsoa pelaavan samojen sääntöjen mukaan kuin muutkin. Reilu peli alkaa reilusta valmistautumisesta – ei jälkikäteisestä neuvottelupöytien moittimisesta.