Inarissa saamelaismuseo Siidassa on useiden vainajien jäännöksiä odottamassa tulevaa. Vainajat ovat eri puolilta Suomea, ja osa heistä on Inarijärvessä sijaitsevasta Vanhasta Hautuumaasaaresta, josta tutkijat keräsivät luita ja kalloja viime vuosisadan alussa.
Taustalla on tutkimussuuntaus, jossa suomalaisten ja muiden heimojen alkuperää pyrittiin selvittämään fyysisen antropologian avulla eli kalloja ja luita mittaamalla.
Saamelaisten tutkimisen nosti aktiiviseen keskusteluun muun muassa ruotsalainen Saamelaisveri-elokuva, joka käsittelee rasistista rotututkimusta 1930-luvulla.
Saamelaiset ovat kiinnostaneet tutkijoita aina, kertoo arkeologi Juha Ruohonen Turun yliopistosta.
Ruohosen mukaan rotuhierarkinen ajattelu ei leimannut suomalaista tutkimusta samassa määrin kuin norjalaista ja ruotsalaista tutkimusta, jossa saatettiin esimerkiksi povata saamelaisten sukupuuttoa. Suomalaiset halusivat nuorena kansakuntana selvittää oman alkuperänsä. Siksi tutkittiin myös alkuperäiskansaa.
Ruohosen mukaan eri maiden tutkimuslaitokset myös kilpailivat siitä, kenellä on kattavin aineisto saamelaisista.
– Saamelaisten tutkimisella oli muita suurempi arvo. Kaikki Euroopassa tiesivät, että saamelaiset ovat kaukainen kansa, josta ei tiedetä oikeastaan mitään.
Suomensukuisia tutkittiin Inarissa 1960-luvulla
1800-luvulla ja 1900-luvun alussa heimojen alkuperää pyrittiin selvittämään mittaamalla vainajien kalloja ja luita. Niitä haettiin kalmistoista ja hautuumailta.
– Tutkijoilla oli luvat kunnossa, mutta paikallisen yhteisön mielipidettä ei tuolloin välttämättä kysytty. Maailma oli erilainen silloin, Ruohonen sanoo.
Ruohosen mukaan varhaisimman dokumentoidun antropologisen kaivauksen takana oli Kaaresuvannon kirkkoherra Lars Levi Laestadius . Hän johdatti kansainvälisen retkikunnan Enontekiön entiselle kirkkomaalle, joka oli hylätty vasta noin vuosikymmen aiemmin. Retkikunta kaivoi siunatusta maasta kaksi säkillistä kalloja ja luita.
Nopeasti huomattiin, että kalloja ja luita mittaamalla ei löydetä vastauksia esimerkiksi kysymyksiin mitattavien henkisistä ominaisuuksista.
Ennen toista maailmansotaa siirryttiin pääasiassa elävien ihmisten tutkimiseen. Vielä 1960-luvulla neuvostoliittolaiset tutkijat tekivät Suomeen matkan, jossa he pyysivät ihmisiä tutkittaviksi eri puolilla Suomea, myös Inarissa. Hankkeessa selvitettiin suomensukuisten kansojen alkuperää.
Uudet metodit voisivat tuoda lisää tietoa
Suomalaisten alkuperää on tutkittu näihin päiviin saakka. Helsingin Sanomat kertoi äskettäin, että uusimman tiedon mukaan Suomen varhaiset asukkaat muistuttivat genetiikaltaan nykysaamelaisia. Asia oli mahdollista selvittää huimasti kehittyneiden tekniikoiden avulla.
Ruohonen arvelee, että vanhoille luille voisi kehittyneiden metodien myötä olla taas tutkimuskäyttöä.
– On mahdollista saada hyvinkin kauas sukuhistoriaan meneviä arvioita.
Inarijärven saaresta haettujen vainajien joukossa voi olla yhä elossa olevien ihmisten esivanhempia.
Tulevaisuudessa saamelaismuseo, saamelaiskäräjät ja Museovirasto päättävät, mitä vainajille tulee tehdä. Saamelaiskäräjien mukaan kysymys on hyvin herkkä eikä asiasta voida päättää ennen tarkkaa tutkimustyötä.
– Olen miettinyt, miltä tämä mahtaa tuntua vanhoista inarinsaamelaisista, sanoo saamelaismuseo Siidan arkeologi Eija Ojanlatva .
Saamelaisgeeniä ei ole – geenitesteistä ei olisi mitään hyötyä saamelaisuuden määrittelyssä
Saamelaiskäräjälakia ollaan muuttamassa. Laissa säädetään muun muassa siitä, kuka saa äänestää saamelaiskäräjävaaleissa.
Äänioikeus saamelaiskäräjävaaleissa katsotaan yleisesti todisteeksi saamelaisuudesta.
Esimerkiksi Twitter-keskustelussa asian ratkaisemiseksi on ehdotettu geenitestejä saamelaisille. Ehdotukset ovat järkyttäneet joitakin.
Saamelaisuutta ei kuitenkaan mitata geeneissä, eikä saamelaisgeeniä ole.
Geenitestit eivät toimi saamelaisuuden määrittelyssä, koska saamelaisuus periytyy yhteisössä kulttuurin, kielen ja tapojen kautta.
Esimerkiksi saamelaisten adoptiolapset ovat saamelaisia