– Nykyään kun kohtaan ihmisiä kadulla, en enää näe pelkästään sitä ihmistä, vaan katson kasvojen suhteita, kuinka jännästi silmät, nenä ja suu muokkautuvat yhteen. Sitä alkaa heti siirtää sen ihmisen kasvoja paperille, sanoo Pentti Honkanen, joka on harrastanut ruutupiirtämistä kuusi vuotta, ja kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa.
Syksyllä hänen olisi tarkoitus alkaa vetämään Kivalo-opistolla ruutupiirtämisen kurssia, mikäli ryhmä saadaan kasaan.
Ruutupiirtämisessä on ideana mallista piirrettäessä saada kuvan suhteet kohdilleen ruuduttamisen avulla. Mallikuvan päälle piirretään ensin ruudut, sitten tehdään vastaava ruudutus tyhjälle paperille. Ruudutuksen avulla luonnostellaan ääriviivat. Kuvan kokoa voidaan myös helposti kasvattaa, kunhan vain pidetään ruutujen suhteet samoina. Kun ääriviivat on tehty, pyyhitään ruudutus pois, ja aloitetaan varsinainen piirtäminen.
– Aina kun aloitan, otan valokuvan kuvasta, siirrän sen koneelle, suurennan ja printtaan, ja teen ruudutukset sitten printtiin, Honkanen kertoo.
Lyijykynän, pyyhekumin ja viivottimen lisäksi tarpeellisia ruutupiirtäjän välineitä ovat valkea geelitussi ja stomppi. Geelitussilla saadaan kuvaan erilaisia valoefektejä, esimerkiksi pilkettä silmään tai huuleen. Stomppeja on erikokoisia, ja niitä käytetään lyijykynän värin levittämiseen. Tekniikalla väritetään erilaisia pintoja, ja käyttämällä eri määrä voimaa voidaan saada aikaan vaikkapa kiiltävä nahkatakki tai kulunutta saappaan pintaa.
Pentti Honkanen kiinnostui ruutupiirtämisestä vuonna 2013 osallistuttuaan akvarellikurssille, joka ei tuntunut ollenkaan omalta jutulta.
– Opettaja vinkkasi, että kokeilepa ruutupiirtämistä, ja aloin itse etsiä aiheesta tietoa. Minua alkoi siinä kiehtomaan ihmisten ilmeet. Suurin osa piirroksistani on kasvokuvia, olen piirtänyt niitä ainakin 150.
Suurimman osan piirroksistaan Honkanen on kehystänyt ja antanut lahjaksi mallina olleille henkilöille. Hänen teoksistaan on pidetty myös kolme näyttelyä Kemin kirjastossa. Tänä vuonna syntyi jo toinen kirja: Tarinoita kynän takaa, johon on koottu kuvien taustalla olevia pieniä tarinoita.
Honkasen mielestä parasta ruutupiirtämisessä on se, kun saa ikuistettua tauluun mallin luonteenomaisen ilmeen.
– Ihmiset ovat monesti ihmetelleet, miten olen saanut jonkun ilmeen kuvaan niin hyvin. Se on todella pienestä kiinni, puoli milliä huulissa erisuuntaan, niin se saattaa jo muuttaa sitä ilmettä hyvin paljon.
Yhtenä syynä ruutupiirtämisen viehätykseen Honkanen mainitsee sen rauhoittavan vaikutuksen.
– Minä olen ollut sellainen ”diagnosoimaton ADHD”, että olen aina ollut joka paikkaan menossa, mutta tämä vaatii rauhoittumista. Uskon että sellaiselle, jolla on keskittymisvaikeuksia, tämä voisi samalla olla keskittymisen oppitunti.
Piirtämisestä kiinnostuneille ihmisille Honkanen haluaa sanoa, että kurssille tullessa ei todellakaan tarvitse olla mikään taiteilija.
– En minäkään näitä osannut vielä muutama vuosi sitten tehdä, mutta se taito kehittyy siinä pikkuhiljaa. Sen takaan, että jos tulee kurssille, niin varmasti tehdään yhdessä ainakin yksi sellainen taulu, että sitä kehtaa näyttää naapurillekin.
