Peräti 14 369 katsojaa saapui Helsingin Olympiastadionille ihmettelemään kovan kumipallon lyömistä jääpalloilun ensimmäisissä MM-kisoissa vuonna 1957.
Presidentti Urho Kekkonen avasi kisat, joiden avausottelussa tehtiin suomalaista tv-historiaa. Suomen ja Ruotsin välinen ottelu oli ensimmäinen Suomessa toteutettu suora televisiolähetys.
Kolmen maan välillä pelatut MM-kisat päättyivät Neuvostoliiton kultajuhliin. Suomi voitti hopeaa ja Ruotsi oli kolmas.
Mitä on tapahtunut 60 vuodessa?
Pintapuolisesti ei paljonkaan, sillä samat kolme maata jyräävät lajin MM-mitaleille vuodesta toiseen. Neuvostoliitto on vaihtanut nimensä Venäjäksi ja Suomessa vuoden 1957 kaltaisista katsojamääristä ei voi enää edes haaveilla.
Televisiokaan ei näytä enää edes MM-välieräpeliä, vaikka nykytekniikalla kaikki on mutkattomampaa ja helpompaa kuin vuonna 1957.
Suomessa jääpallo on edelleen sään armoilla pelattava ulkolaji, mutta Ruotsissa lajista on tullut sisäsiistiä neppailua. Niin ainakin moni vanhan liiton jääpallojäärä ajattelee.
Harvassa ovat enää ne ruotsalaiset pääsarjajoukkueet, joiden otteluihin ”pääsee” pilkkihaalareihin pukeutuneena värjöttelemään taivasalle. Omaan nahkasalkkuun kätketyt terästetyt glögitermarit ovat vaihtuneet kylmään kolajuomaan puoliajalla.
Ennen oli kulttuuria värjötellä varpaat jäässä glögimukin kanssa pakkasessa. Nykyään kauluspaidan ylintä nappia pitää avata lämpimän hallin lehtereillä.
- Moni on uhannut lopettaa lajin seuraamisen, koska peli on siirtynyt halleihin, Bollnäsissä pitkään pelannut Suomen kapteeni Ville Aaltonen tietää.
Halli ei tietenkään ole pelkkä kirosana, mutta jokaiselle buumille löytyy vastustajansa. Ruotsissa kansa on äänestänyt jo monilla paikkakunnilla jaloillaan ja yleisömäärät ovat pienentyneet sen jälkeen, kun kotijoukkue on siirtynyt ulkojäiltä katon alle.
MM-kisojen kotinäyttämönä toimiva Göränsson-areena on hyvä esimerkki ylimitoitetusta toteutuksesta. Noin 23 000 ihmisen Sandvikeniin vuonna 2009 valmistunut areena vetää 4 000 katsojaa. Se on harvoin edes puolillaan.
Areenan kustannukset kohosivat 210 miljoonaan kruunuun eli yli 24 miljoonaan euroon. Kruunut rakentamiseen tulivat jääpalloseura Sandvikens AIK:n, Sandvikenin kunnan ja Sandvik AB:n lisäksi Göransson-säätiöltä, Sandviken-yrityksen perustajan mukaan nimetystä rahastosta.
Hienosta investoinnista huolimatta Sandvikenin kotipelien yleisökeskimäärä on pudonnut areenan valmistuttua.
Myös MM-kisojen yleisömäärät ovat olleet todellinen pettymys, kerrassaan häpeällisen pieniä. Järjestäjät joutuivat pudottamaan välieräpelien lipunhintoja, kun edes kisaisäntien pelit eivät ole onnistunut houkuttelemaan väkeä lehtereille.
Pääsylippujen alkuperäinen hinta oli lähes 50 euroa, mutta kampanjan avulla 1999 lippua myytiin reilulla alennuksella. Luku tulee vuodesta 1999, jolloin Ruotsin vastustaja Norja pelasi edellisen kerran MM-välierissä.
Sekään ei riittänyt. Areena jäi hyvin vajaaksi. Ruotsi oli itse ottelussa täysin suvereeni ja marssi MM-finaaliin 17–2-voitollaan.
Seuraavat jääpallohallit valmistuvat Ruotsiin jo lähivuosina. Viime viikolla tuli tieto Göteborgin edustalle vuonna 2019 valmistuvasta areenasta ja Aaltosen seuran Bollnäsin hallihanke on enää sinettiä vaille. Sen seura aikoo rakentaa itse.
Bollnäsin areenaan kaavaillaan 4 000–5 000 katsojan kapasiteettia. Halli on määrä kaivaa maan sisälle, joten katsomoon ei kiivetä, vaan sinne laskeudutaan.
- Siitä on tosi makeat piirrokset olemassa, Aaltonen sanoo.
- Hallin rakentaminen ei tietenkään ratkaise automaattisesti kaikkia ongelmia. Jotkut ovat onnistuneet, jotkut eivät. Västerås voittanut eniten mestaruuksia, kaksi edellistäkin, mutta he ovat menettäneet yleisönsä. Jostain syystä kiinnostus on kadonnut.
Suomessa vielä raavitaan päätä ensimmäisen hallihankkeen kanssa, mutta toisaalta jääpallo on länsinaapurissamme aivan eri mittaluokan peli kuin Suomessa.
Myös rahankäyttö on Ruotsissa erilaista. Urheiluun ja urheilupaikkojen rakentamiseen sijoitetaan Ruotsissa aivan eri tavalla rahaa kuin Suomessa.
- Osittain kyse on varmasti kulttuurieroista. Suomessa ei ole ehkä uskallettu ottaa riskejä. Sehän on totta, etteivät hallit tuota rahaa. Tappiota ne suoraan tuottavat, mutta epäsuorasti tulee rahaa, kun kävijämäärät kasvavat kaupungissa ja status nousee, Aaltonen ynnäilee.
- Halleja on pakko rakentaa, jos haluaa pysyä mukana kehityksessä. Se on nuorisolle ja lapsiurheilullekin elintärkeää. Olosuhteet ratkaisevat lajivalinnoissa.
Jääpallohallit
MM-kisat pelataan hallissa nyt kahdeksatta kertaa.
Aiemmin kisat on pelattu hallissa vuosina 1989 ja 2010 Moskovassa, 1993 Hamarissa, 2008 Västeråsissa, 2013 Vänersborgissa, 2015 Habarovskissa ja 2016 Uljnovskissa.
Ruotsissa on yhteensä 14 jääpallohallia ja kahden uuden tiedetään valmistuvan vuoteen 2019 mennessä.
MM-kisojen näyttämönä toimiva Sandvikenin Göransson-areena valmistui vuonna 2009. Sen kapasiteetti on 4 000 katsojaa jääpallopeleissä ja 10 000 katsojaa muissa tapahtumissa, kuten konserteissa ja ratsastuskilpailuissa.
Ruotsin pienimpään halliin, Uppsalaan, mahtuu vain 350 katsojaa. Suurimpaan, Tukholman Friends-areenalle menee peräti 50 000 ihmistä, mutta se on muidenkin lajien ja tapahtumien käytössä. Muun muassa AIK ja Ruotsin maajoukkue pelaavat siellä jalkapallon kotiottelunsa.
Ruotsin lisäksi Venäjällä on kuusi jääpallohallia ja Valko-Venäjällä yksi.
Suomen ensimmäistä jääpallohallia suunnitellaan Helsingin Malmille. HIFK:n ja Vestan yhteiskäyttöön tulevan hallin on suunniteltu valmistuvan vuonna 2019.