Suomessa on haukuttu tuulivoiman syöttötariffi maan rakoon. Sen on arvioitu maksavan tänä vuonna veronmaksajille reilut 100 miljoonaa euroa, mutta vuoteen 2019 mennessä vuosilasku nousee jopa 300 miljoonaan euroon ennen kuin alkaa alenemaan. Syynä on, että hallitus tuli vihdoin järkiinsä ja päätti sulkea avokätisen tukijärjestelmän.
Kallista on Suomessa uusiutuvan energian aikaansaaminen. Olisiko se voitu tehdä toisella tavalla?
Katseen voi kääntää vaikka naapurimaahan Ruotsiin.
Ruotsi on tuulivoimamaana Suomeen verrattuna suurvalta. Tuulella tuotetaan seitsenkertainen määrä sähköä. Tuulivoimaloitakin Ruotsissa on liki yhdeksänkertainen määrä.
Millä tämä on saatu aikaan? Markkinahinnalla ja kuluttajien maksamalla vihreällä sertifikaatilla.
Sertifikaattilasku ei ole kovin suuri kotitaloutta kohti. 5 000 kilowattituntia sähköä käyttävä kotitalous maksoi sertifikaattitukea vajaat seitsemän euroa viime vuonna.
Vastaväittäjä sanoo, että Ruotsin tasoisella tuella ei olisi saatu Suomessa sellaista tuulivoiman rakentamisintoa käyntiin, kun syöttötariffilla saatiin aikaan. Täällä tuuliolot ovat paljon Ruotsia heikommat.
Vastakysymys on, tuleeko syöttötariffin tukemana Suomeen tuulivoimaloita sellaisiin paikkoihin, joihin niitä ei liiketaloudellisen laskelman perusteella olisi pitänyt rakentaa? Jäävätkö ne turhiksi monumenteiksi heti, kun syöttötariffi päättyy?
Hallitus miettii parhaillaan jatkoa tuulivoiman tueksi. Siitä pitäisi tulla päätös vielä tänä vuonna.
Jos ruotsalaisia tuulivoimayhtiöiden edustajia uskoo, tulevan rakentamisen lähtökohta on oltava markkinahinta. Tuki ei voi olla ratkaiseva tekijä.
Markkinahintaan perustuva järjestelmä myös karsisi kaikkein höyrypäisimmät hankkeet, kun rahoittajat jättäisivät ne ilman rahoitusta.
Sertifikaattijärjestelmä on käytössä myös Norjassa. Äskettäin kolme norjalaista energiayhtiötä ilmoitti rakentavansa Trondheimin lähistölle Euroopan suurimman tuulipuiston.
Sähkön hinta on Norjassa ollut alhaalla, samaa tasoa kuin Ruotsissa. Siis huomattavasti alle Suomen hintojen. Silti sertifikaattijärjestelmän vähäisellä tuella syntyy päätös 1,1 miljardia euroa maksavasta tuulipuistohankkeesta.
Tulevan tukijärjestelmän suunnittelijoiden olisi hyvä muistaa vanha sanonta: ei se ole hullu, joka pyytää, vaan se, joka maksaa.