S-ryhmän 2014 käynnistämä elintarvikkeiden halpuutuskampanja näyttää jatkuvan. Osuuskauppa kertoi äsken aloittavansa järjestyksessään kolmannen hintojen alentamisen, joka koskee jälleen satoja tuotteita.
Samoihin aikoihin Kesko, joka on arvostellut aikaisemmin jyrkästi S-ryhmän halpuutuksia, ilmoitti alentavansa noin 2 000 tuotteen hintaa. Suomen Lähikauppa ei jäänyt pekkaa pahemmaksi, vaan ilmoitti halpuuttavansa 150 tuotteen hintaa. Lidl vastasi haasteeseen kertomalla, että hintojen alentaminen on sille jatkuvaa, normaalia toimintaa.
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK paheksui – tapansa mukaan – voimakkaasti kaupparyhmien halpuutuksia, jotka nakertavat sen mukaan tuottajien ja kotimaisen elintarviketeollisuuden ennestään heikkoa kannattavuutta. Tosin MTK:lla ei ole ollut esittää todisteita kovien väitteidensä tueksi.
Kaupat torjuvat kritiikin vakuuttamalla, ettei ruoka-ale laske tuottajahintoja. S-ryhmä kertoo rahoittavansa alen tinkimällä omasta katteestaan, säästämällä kiinteistö- ja hallintokuluista sekä vähentämällä investointeja uusiin myymälöihin. Kauppojen mukaan tuottajahintojen lasku ei johdu halpuuttamisesta, vaan maailmanmarkkinahintojen laskusta ja Venäjä-pakotteista.
Halpuuttamisen saaman julkisuuden määrän perusteella voisi luulla, että ruoan hinta on laskenut Suomessa jo lähelle EU-maiden keskiarvoa. Turha luulo.
Suomi on yhä Euroopan kalleimpien ruokamaiden joukossa, eikä ruoan hinta ole laskenut mainittavasti edes edellisinä halpuutusvuosina 2014–15. Jos hintoja vertaa vuoteen 2009, jolloin arvonlisäveroa alennettiin, ruoka on nyt peräti 17,5 prosenttia kalliimpaa.
Ainoa poikkeusvuosi on 2015, jolloin hinnat alenivat Päivittäistavarayhdistyksen mukaan keskimäärin 1,9 prosentilla. Tätä selittävät kaupparyhmien "halpuutusten" lisäksi raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen lasku ja se, ettei voimaan tullut uusia veromuutoksia. Näyttääkin vahvasti siltä, että "halpuutusten" lisäksi kaupat ovat "kallistaneet" joidenkin tuotteidensa, kuten kuivahedelmien, perunan ja kahvin hintaa niin, että lopputulos on lähellä plus miinus nollaa.
Kuluttaja tervehtii ilolla tervettä hintakilpailua varsinkin, jos se näkyy reilusti lompakossa. Vielä se ei sitä tee.
Halpuuttamisen hintaa ei saa maksattaa silti viljelijöillä. Suomi tarvitsee kotimaista ruokatuotantoa ja elintarviketeollisuutta myös tulevaisuudessa.