Kylmänkeltainen kuu valaisee rovaniemeläisen Anne Lukkarilan esikoisrunoteoksen kaamoksensinistä kantta. Nimike on paradoksi: Kaamoksen herättämä.

Lappilainen tietää, että kaamoksen laskeutuessa luonto hiljenee kuuntelemaan omia sydänääniään, ja monet eläimet asettuvat joko talviunille tai vaipuvat jopa horrokseen. Kaamos ei herätä ketään.

Lukkarila sen sijaan personifioi kaamoksen ”valoviholliseksi”, joka ”pyristelee taivastunnelissa”.