Rovaniemeläinen Jarno Saapunki, 41, liikkuu itsevarmasti keilaradan päässä. Hallitut askeleet ja voimakas heittoliike saattelevat keilapallon kohteeseensa: pian kahdeksan kymmenestä keilasta makaa selällään ihmetellen, mitä juuri tapahtui.
Ei uskoisi, että tämä mies hädin tuskin näkee eteensä.
Saapunki oli 22-vuotias, kun hänellä todettiin näköhermoja vaurioittava sairaus. Se vei näön vasemmasta silmästä. Myös oikeassa silmässä suurin osa näkökentästä on usvan peitossa, mutta pienehkö tarkka alue jäi – eräänlainen avaimenreikä.
Saapunki kertoo keilaavansa mielellään Ounasvaaralla Santasportin radalla, koska se on hyvin suunniteltu. Loisteputkilamppuja on koko radan varrella, ja tummat rännit erottuvat selkeästi vaaleasta keilausväylästä. Molemmista on apua heiton kohdentamisessa.
Paitsi intohimoinen keilaaja, Saapunki on myös Rovaniemen vammaisneuvoston puheenjohtaja. Rovaniemen liikuntapaikat eivät saa neuvostolta suuria moitteita.
- Parantamisen varaa kyllä riittää, mutta ylitsepääsemättömiä ongelmia ei ole tullut tietooni.
Puutteita pukeutumis- ja peseytymistiloissa
Yleisimpiä puutteita liikuntapaikoissa ovat pukuhuone- ja peseytymisjärjestelyt.
- Pukuhuoneissa ei usein huomioida liikuntavammaisia. Pitäisi olla esteettömiä pukuhuoneita, joissa kaapille pääsee suoraan niin ettei edessä ole penkkiä esteenä.
Pyörätuolin kanssa liikkuvan tila käy äkkiä ahtaaksi, kun kaapit ovat vieri vieressä ja ihmisiä vilisee ympärillä.
- Sekin on hassua, että kaapin numero on monissa paikoissa aivan kaapin yläosassa. Sitä voi olla vaikea nähdä. Opasteissa yleensäkin on parantamisen varaa kaikkialla, Saapunki huomauttaa.
Erityisesti suihkutilojen puutteet harmittavat monia, sillä peseytyminen on intiimi asia. Sen haluaa sujuvan turvallisesti ja ilman ylimääräistä hämminkiä.
- Tukikaiteita ei joko ole ollenkaan tai niitä on liian vähän. Suihkutuoli yleensä löytyy, mutta monesti käy niin, että jos liikuntavammaista henkilöä ei ole hetkeen käynyt tiloissa, tuoli on nostettu jonnekin säilöön. Sitten sitä joudutaan etsimään, kun olisi tarve, Saapunki kuvailee.
Muita yleisiä ongelmia ovat liian jyrkät tai puuttuvat luiskat, raskaat ovipumput, portaista puuttuvat värikorostukset sekä ympäristön hämäryys tai liiallinen meluisuus.
Esteettömyydessä pieniltä tuntuvat seikat voivat toisinaan muodostua ratkaisevan tärkeiksi.
Esimerkiksi Ounasrinteelle rakennettavan liikuntahallin salin lattiaan kaavailtiin alunperin niin sanottua pistejoustavaa materiaalia. Vammaisneuvosto ennätti kuitenkin ottaa asian puheeksi suunnittelijoiden kanssa nähtyään suunnitelmat.
- Pistejoustava materiaali ei ole hyvä pyörätuolille, sillä tuoli ei käänny sellaisella lattialla kunnolla sivuttain. Silloin on aika vaikea pelata.
Materiaali vaihdettiin.
- Aina ei ole itsestään selvää, että tulee kuulluksi. Esimerkiksi kaupungilla on hieman virkamiehestä kiinni, miten vammaisneuvosto huomioidaan, Saapunki huomauttaa.
Suomen perustuslain sekä maankäyttö- ja rakennuslain hengessä vammaisen henkilön toimintaa ei saisi vaikeuttaa epätarkoituksenmukaisella suunnittelulla.
- Lainsäädännössämme ei kuitenkaan ole sanktioitu esteellistä rakentamista. Siitä ei tule sakkoja, Invalidiliiton Esteettömyskeskuksen johtaja Kirsti Pesola toteaa.
Liitto on yrittänyt myötävaikuttaa sanktioiden asettamiseen, mutta toistaiseksi tuloksetta.
Esteettömyys
Ympäristö tai yksittäinen rakennus on esteetön silloin, kun kaikkiin tiloihin ja kerrostasoihin on helppo päästä ja liikkuminen on turvallista kaikenlaisille käyttäjille.
Esteettömyydessä ei ole kyse vain liikkumisen esteettömyydestä. Siinä otetaan huomioon myös näkemiseen, kuulemiseen, kommunikaatioon ja sähköiseen viestintään liittyvät asiat.
Esteetön ympäristö palvelee sekä vammaisia että vammattomia.
Vammaisneuvosto
Vammaispalvelulain mukaan kunnanhallitus voi asettaa vammaisneuvoston, jonka tehtävänä on edistää ja seurata kunnanhallinnon eri aloilla tapahtuvaa toimintaa vammaisten henkilöiden kannalta.
Vammaisneuvosto voi tehdä aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja asioista, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden elämisessä ja suoriutumisessa.
Kaupungin tytäryhtiö Rovaseudun Markkinakiinteistöt Oy rakentaa parhaillaan uutta keskuskentän monitoimirakennusta Rovaniemellä.
Toimitusjohtaja Heikki Alaluusuan mukaan pyörätuolilla liikkuminen on tehty asiakkaille mahdollisimman helpoksi.
Yleisökerrokseen katsomoasiakkaaksi meneviä varten on liuska, joka lähtee sisäänkäyntiportilta. Pyörätuolipaikat on keskitetty katsomon keskivaiheille. Kerroksessa on esteettömät vessat sekä kahvittelutilat.
Myös alemmalle, kentän tasolle pääsee liuskaa pitkin ja kerroksesta löytyvät omat esteettömät wc-tilat.
- Kaikki mitoitukset on tehty sen mukaan, että pukuhuoneeseen ja invavarusteltuihin suihkuihin pääsee pyörätuolilla. Pukukaappien penkit ovat kiinteät, mutta niitä pystyy pyörätuoliasiakas käyttämään, Alaluusua arvioi.
Näkö- ja kuulovammaisten tarpeita tiloissa ei ole erikseen huomioitu.
- Keskuskentällä on keskitytty lähinnä pyörätuoliasiakkaisiin. Kuulo- ja näkövammaiset jäävät monesti hankalammin hoidettaviksi, Alaluusua myöntää.