Ro­va­nie­mel­tä pois: Ou­nas­joel­ta Ad­rian­me­rel­le – Johanna Angelva perusti kul­je­tus­yri­tyk­sen Kes­ki-Ita­liaan

Asun... perheeni kanssa Porto Potenza Picena -nimisessä pikkukaupungissa Keski-Italiassa, Adrianmeren rannikolla. Tällä hetkellä asumme vuokra-asunnossa ja etsimme sitä unelmien tonttia, jonne voisimme rakentaa. Matkaa uimarannalle on noin 300 metriä ja kesäkuusta syyskuuhun meidät löytääkin rannalta aina kun mahdollista.

Kotini... on paitsi linnani, usein myös työpaikkani. Teen suurimman osan rahti- ja kuljetusyritykseni paperitöistä kotitoimistolta käsin ja varsinaisella työpaikalla varastohallissa käyn lähinnä niinä päivinä, kun puramme tai lastaamme rahtia.

Tähän aikaan vuodesta... herään talviunesta. Rakastan kevättä niin Suomessa kuin Italiassakin. Luonnon vihreän eri sävyt, kukkivat hedelmäpuut ja pellot, vastaleikatun nurmen tuoksu, lintujen laulu ja kaikki muu kevääseen kuuluva ovat parasta, mitä tiedän. Touko- ja kesäkuu ovat lempikuukausiani täällä, silloin heinä- ja elokuun 40 asteen helteet eivät ole vielä kärventäneet luontoa ruskeaksi.

Joskus kaipaan... hiljaisuutta. Mahdollisuutta hiljentymiseen. Se on täällä vilkkaassa Italiassa melkeinpä mahdotonta. Ajatpa kuinka kauas tahansa sisämaahan ja vuoriston suuntaan, niin takuulla menee vain hetki, ja joku muukin tulee juuri samaan paikkaan. Talvisin kaipaan lunta ja pakkasta. Rannikon talvet ovat kosteita ja harmaita; kylmyys tunkeutuu luihin ja ytimiin, vaikka kuinka pukeutuisit lämpimästi. Toisaalta lämpötila saattaa nousta hyvinkin lähelle 20 astetta – aurinkoisina päivinä myös tammikuussa. Viime vuonna helmikuussa saimme kunnolla luntakin, sitä tuli kerralla noin puoli metriä ja koulut menivät kiinni kahdeksi viikoksi. Minä ja lapset nautimme ja teimme lumiukkoja.

Viihdyn... täällä hyvin. Rakastan Italian kauniita maisemia ja maailman parasta ruokaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja yleisesti ottaen täällä on hyvä fiilis.

Yllätyin... miten nopeasti opin italian kielen. Muuttaessani tänne puhuin vain muutaman sanan italiaa, mutta sitä oli pakko oppia heti, jotta täällä pärjäisi, koska englantia eivät läheskään kaikki puhu, päinvastoin. Onneksi elekielelläkin italialaisten kanssa pärjää mainiosti!

Ikävöin... Suomen koulujärjestelmää, ilmaista kouluruokaa, palkkatasoa, työaikoja ja tasa-arvoa. Ikävöin myös perhettäni Suomessa sekä parasta ystävääni; saunailtoja ystävien kanssa. Onneksi on skype, joka auttaa pahimpaan ikävään!

Heikkouteni... on usein kärsimättömyys; haluan työt tehtyä tehokkaasti ja viivyttelemättä, vaadin tätä myös työntekijöiltä sekä yhteistyökumppaneilta ja ärsyynnyn helposti, jos näin ei tapahdukaan. Heikkouksiini kuuluu myös asioiden suoraan sanominen, täällä yleensä kierrellään ja kaarrellaan asian ympärillä ja ikävätkin asiat sanotaan hienovaraisemmin. Itselläni taas on tapana mennä suoraan asian ytimeen turhaan kiertelemättä.

Vahvuuteni… ovat sisukkuus, periksiantamattomuus ja rohkeus. Näitä kaikkia olen tarvinnut ja tarvitsen edelleen päivittäin erityisesti töissä, olenhan ulkomaalainen nainen, jolla on yritys miesvaltaisella alalla ja Italiassa, maassa, jossa edelleen naisen paikka on enemmänkin kotona.

Lapsuudessani... elin hyvin rauhallista ja onnellista elämää pienessä maalaiskylässä. Kävin ala- ja yläasteen pientä kyläkoulua ja siirryin lukioon Rovaniemelle. Lapsuuden kesistä muistan lukuisat marja-, sieni- ja kalastusreissut ja talvista hiihtolenkit ja moottorikelkkailut Ounasjoen jäällä ja lähiympäristössä. Näitä samoja asioita teen nykyisin lasteni kanssa, kun käymme Suomessa mummolassa.

Juureni... ovat Suomen Lapissa ja olen siitä hyvin ylpeä. Me lappilaiset olemme sitkeää ja periksiantamatonta kansaa, sisua meiltä ei puutu.

Suomi… on synnyinmaani ja isänmaani. Suomi merkitsee minulle turvallisuutta, vapautta, hyvinvointia. Olen opettanut lapsilleni suomenkielen, koska mielestäni suurin lahja jonka lapselleen voi antaa, on oma äidinkieli.

Eniten kaipaan Rovaniemeltä... perhettä, ystäviä, valoisia kesäöitä. Kaipaan myös Ounasvaaran pulkkamäkeä ja juoksulenkkejä Lainaanrannassa.

Lempipaikkani Rovaniemellä on... ehdottomasti lapsuudenkotini, jossa vanhempani edelleen asuvat. Lapsuudenkotini sijaitsee Marraskoskella, noin 40 kilometrin päässä Rovaniemeltä, keskellä luontoa kauniin Ounasjoen rannalla.

Matkustan Rovaniemelle... noin kaksi kertaa vuodessa. Olemme viettäneet siellä joka joululoman siitä lähtien, kun muutin tänne pysyvästi vuonna 2002. En voisi kuvitellakaan viettäväni joulua jossain muualla kuin kotiseudullani Lapissa kunnon pakkasissa lumitöitä tehden ja nauttien joulun taianomaisesta ilmapiiristä yhdessä perheeni kanssa.

Rovaniemeläisyyteni... herättää maailmalla ihastusta, varsinkin kun ihmiset yhdistävät sen aitoon ja oikeaan Joulupukkiin. Olen huomannut, että Rovaniemi on nykyään paljon tunnetumpi kuin vuonna 2002, jolloin tänne muutin; minulta ei enää esimerkiksi kysytä onko meillä napapiirillä jääkarhuja. Kaikki tuntuvat tietävän napapiirin, joulupukin ja Rovaniemen ja monet italialaiset tuttuni ovatkin käyneet Rovaniemellä myös revontulia katsomassa.