Ro­va­nie­mel­tä pois: Maija Ruo­ka­nen viihtyy Aasian ih­mis­vi­li­näs­sä – maail­man­mat­kaa­mi­nen sai alkunsa ämmin ja vaarin spon­so­roi­mas­ta vaih­to-op­pi­las­vuo­des­ta.

Asun... Singaporessa. Muutin vuonna 2004 Suomesta Vietnamin pääkaupunkiin Hanoihin YK:n kansainvälisen koulun opettajaksi ja sillä tiellä olen edelleen. Näiden 15 vuoden aikana olen asunut Hanoin lisäksi Bangkokissa, New Yorkissa, Melbournessa ja Bangaloressa. Singaporeen muutin vasta tämän vuoden tammikuussa.

Tavallisesti aamuni alkaa... joko juoksulenkillä tai pienellä urheilusessiolla kattoterassillani. Töihini Australian International Schoolissa menen normaalisti metrolla. Singaporen julkinen liikenne toimii todella sujuvasti, niin kuin koko kaupunkivaltio ylipäänsäkin – onhan se rakennettu Sveitsin malliin; kaikki toimii kellontarkasti. Hanoissa ja Bangkokissa kuljin töihin mopolla, Intiassa taas Uberilla ja Melbournessa ja New Yorkissa pyrin kävelemään niin paljon kuin mahdollista. Aasian helteessä ei viitsi kävellä minnekään kymmentä minuuttia pitempään, jos ei halua saapua perille hiki päässä.

Kotini... on Geylanging alueella pienehkössä "condossa”, jossa on muun muassa uima-allas ja kuntosali. Asun ylimmässä kerroksessa, josta on kiva näkymä Singaporen kattojen ylle. Kotini on täynnä tavaroita ympäri maailmaa. Keräilykohteiden lomassa on myös paljon Marimekkoa, Vallilaa ja Iittalaa. Ulkomaalaiset ystäväni aina ihmettelevät punaisia i-tarroja. Kehotan heitä kuitenkin pitämään ne paikallaan.

Ammatillisesti... vuodet ulkomailla kansainvälisenä opettajana ovat olleet erittäin antoisia. Minulla on ollut ilo ja etuoikeus opettaa upeissa kouluissa mahtavien kollegojen kanssa, ja olemme voineet oppia toisiltamme paljon. Olen myös saanut vastuuta ja vaativia tehtäviä, jotka ovat koulineet minusta kokeneen kasvattajan. Nykyään toimin myös konsulttina ja olen erikoistunut koulusuunnitteluun (learning space design); minulla on sisustussuunnittelijan diplomi Australiasta.

Viihdyn... valtavan hyvin Aasian ihmisvilinässä. Yleisesti ottaen ihmiset ovat ystävällisiä ja leppoisia suurkaupungin hulinasta huolimatta. Hanoi ja Bangkok ovat olleet kotipaikoistani mieluisimpia, ja totta kai myös New York oli unohtamaton kokemus, vaikkakin Manhattan tuntui jopa pieneltä Aasian metropolien jälkeen.

Joskus kaipaan... Suomen hiljaisuutta, hohtavia hankia, vihreitä mäntymetsiä ja Lapin taivaan laajuutta.

Juureni... ovat ehdottomasti syvällä Lapin roudassa. Kaikki tapaamani ihmiset maailmalla tietävät minun olevan kotoisin Napapiiriltä. Se on heidän mielestään ihmeellistä, niin kuin on nykyään minustakin.

Lapsuudessani... vietin mielelläni aikaa isovanhempieni luona. Ämmi ja vaari olivat kansainvälisiä ja arvostivat koulutusta. He sponsoroivat vaihto-oppilasvuoteni Australiaan, josta kaikki tämä maailmanmatkaaminen sai alkunsa. Viimeisinä vuosiaan ämmi alkoi kuitenkin jo hienovaraisesti huomauttaa, että olisikohan kohta aika tulla kotiin.

Perheeni... on varmaan jo sen osalta luovuttanut. Vaikka kyllä he tietävät, että Rovaniemi on minulle rakas ja että tulen ehdottomasti eläkkeelle takaisin Suomeen.

Lempipaikkani Rovaniemellä... on Kemijoki. Istuessani vanhempieni laiturilla kesäyön varhaisena aamuhetkenä aika pysähtyy. Parhaan koulukaverini kanssa kutsumme toisiamme ‘kemijokelaisiksi’. Vitsinä aina suunnittelemme Me kemijokelaiset -kirjasarjan kirjoittamista.

Matkustan Rovaniemelle... yleensä noin kerran vuodessa, mielellään juuri kesällä, jotta pääsen sinne laiturin nokkaan istumaan. Mutta kyllähän ne keväthangetkin houkuttaisivat. Marraskuun kolkkoa pimeyttä ei ole kuitenkaan yhtään ikävä!

Hienointa rovaniemeläisyydessä... on että se on niin selkeä identiteetti. Kaikki tietävät kaupungin, kenellekään ei ole epäselvää, mistä olet pois, kun tulet Rovaniemeltä. Rovaniemellä on kaunis kaiku.

Rovaniemeläisyyteni herättää... hämmästystä ja ihailua maailmalla. Olen eksoottinen napapiiriläisyyteni vuoksi. Olen kiitollinen ja ylpeä kotimaastani, on helppoa olla suomalainen opettaja tässä maailmassa.