Kotini... on kahdessa paikassa – sen olen vuosien myötä hyväksynyt. Olen viimeiset 11 vuotta jakanut aikani Rovaniemen ja Yhdysvaltain kesken. Alussa tuntui, että olin aina väärässä paikassa: Lapissa ollessani kaipasin amerikkalaista mentaliteettia ja kaakkoisosavaltioiden lämmintä ilmastoa, Yhdysvalloissa taas haikailin Pohjois-Suomen hiljaisuuden ja rauhan perään. Nykyään tuntuu ihanalta ajatella, että minulla on kaksi paikkaa, joissa molemmissa on hyvä olla.
Ammatillisesti… en ole koskaan seurannut mitään tiettyä polkua, mikä on varmasti ajoittain hirvittänyt äitiäni. Lukion jälkeen kaikki vain veikkailivat kumman valitsen, oikeustieteellisen vai lääketieteellisen. Menin lukemaan kirjallisuutta. Seuraavat kaksi amerikkalaista tutkintoani eivät nekään ole olleet uraorientoituneita, vaan olen aina opiskellut sitä, mikä minua kiinnostaa. Lisäksi omistan ison osan aikaani liikunnalle, jota paitsi harrastan eri muodoissaan, myös ohjaan ryhmille.
Yllätyin... perusteellisesti siitä, millainen Yhdysvallat maana on. Kaksikymppiseksi asti minulla oli naiivi käsitys Amerikasta pinnallisuuden, tekohymyjen ja merkityksettömän small talkin kehtona. On totta, että täällä hymyillään paljon ja puhutaan joskus ihan vain puhumisen ilosta – ja se on ihanaa! Kaltaiseni sosiaalinen, kontaktihakuinen ihminen on ollut kuin kala vedessä voidessaan tervehtiä tuntemattomia, jututtaa hissikavereita ja vaihtaa ruoanlaittovinkkejä ventovieraan kanssa kalatiskillä vuoroa odotellessaan.
Ikävöin… vanhempiani Marjukkaa ja Mikaa joka päivä. Kilometrit välillämme ovat kallein hinta, jota maksan siitä, että saan elää elämääni kahdella mantereella.
Haaveilen… siitä, että jonain päivänä Suomessakin ihmiset katsoisivat toisiaan silmiin, tervehtisivät ja hymyilisivät vähän useammin.
Päädyin... Yhdysvaltoihin hieman vahingossa. Sain Oulun yliopistossa opettajaksi opiskellessani jäännöspaikan vaihto-opiskelemaan Pohjois-Carolinaan, rantakaupunki Wilmingtoniin. Ihastuin heti niin, että pidensin kolmen kuukauden vaihtoni vuoden mittaiseksi. Muutaman Suomen vuoden jälkeen palasin samaan yliopistoon Wilmingtoniin tutkinto-opiskelijaksi.
Suurin saavutukseni... on monen amerikkalaisen mielestä se, että vaikka englanti ei ole äidinkieleni, hallitsen kielen niin perusteellisesti, että olen opettanut sitä amerikkalaisille yliopisto-opiskelijoille ja hoidan nykyään työkseni amerikkalaisyritysten viestintää.
Se kyllä harmittaa… etteivät lappilaiset yritykset vieläkään ymmärrä brändäyksen ja markkinoinnin merkitystä. Ottaa päähän, kun näkee oman kylän yrityksissä valtavan kansainvälisen kasvupotentiaalin, joka heitetään hukkaan rallienglantitasoisella viestinnällä ja ajatellaan, että "kyllä tämä kelpaa”.
Perheeni... naiset, mummoni Emmi ja äitini Marjukka, ovat pääsyy siihen, että minua ei pelota mikään. Vuosikymmeneen vieraassa maassa on mahtunut tiukkojakin hetkiä ja joskus vieläkin hirvittää, millaisiin tilanteisiin sitä itsensä laittaa. Mutta aina kun pelko hiipii, ajattelen niitä naisia, jotka ovat minut kasvattaneet, ja muistan, kuinka lujaa lappilaista tekoa olenkaan.
Juureni… ovat syvällä Lapin maaperässä. Mummoni Emmi Ollitervo syntyi Tervolassa, äitini Marjukka Rovaniemellä. Vaikka Lappi kuinka muuttuu, ei se vaikuta tunteeseen, joka minut valtaa joka kerta, kun katson lentokoneen ikkunasta ulos laskeutuessani Rovaniemen lentokentälle. Olo on kuin olisi pidättänyt hengitystään oikein pitkän aikaa ja voi vihdoin taas puhaltaa.
Suomi... muuttuu ja vauhdilla. Huomaan sen joka kerta, kun palaan. Maan polarisoitumiskehitys – asenteellinen ja maantieteellinen – pelottaa, ja hirvittää ajatella, että suomalaiset antavat peloilleen ja ennakkoluuloilleen vallan. Juuri tästä syystä Yhdysvalloissa on päädytty nykyisen kaltaiseen katastrofaaliseen poliittiseen tilanteeseen.
Eniten kaipaan Rovaniemeltä... sydänystäviäni Pirkkoa ja Minnaa, ja Pirkon ihania poikia Lucasta, Joachimia ja Jonathania. Mikään viestintäväline ei korvaa sitä tunnetta, kun saa viettää aikaa rakkaidensa kanssa ja olla fyysisesti läsnä.
Lempipaikkani Rovaniemellä… ovat kaikki lähietäisyydellä Lainaanrannan asunnostani. Kävelen kahville Kauppayhtiöön, lenkkeilen Ounasvaaralla, jumppaan Ladylinella, ulkoilutan Musti-koirani joen rannassa – ja illalla pääsen helposti lohihampurilaiselle Comicoon, salaatille Cafe Bar 21:een tai Wingstoniin herkuttelemaan dippilautasella.
Matkustan Rovaniemelle… joskus viikoiksi, toisinaan kuukausiksi kerrallaan. Vietin juuri vuoden kaksi ensimmäistä kylmää, mutta antoisaa kuukautta opettamassa Lapin yliopiston ihanille opiskelijoille englantia. Yleensä palaan Lappiin kolme kertaa vuodessa, mielestäni ihanimpina vuodenaikoina. Kevättalvella tulen hiihtämään ja nauttimaan aurinkoisista kävelyistä jäällä, loppukesästä nautin lempeästä lämmöstä ja paosta Atlantan painostavasta kuumuudesta ja joulun vietän aina vanhempieni kanssa Levin mökillä.
Arvostan Rovaniemen... kehityksessä niitä luovia ajattelijoita ja rohkeita yrittäjiä, joiden ansiosta esimerkiksi Likiliike syntyi. Paikallisuuden arvon oivaltaminen on hienoa, ja sitä tulisi minusta jokaisen rovaniemeläisen tukea. Ilahduttavaa on myös huomata, että Rovaniemeltä löytyy uskallusta kokeilla uusiakin juttuja. Toivonkin onnea ja menestystä kaikille niille, jotka lähtevät pelotta toteuttamaan unelmiaan ja avaavat pilates-studioita, perustavat vohvelikahviloita tai järjestävät luksusmatkailua turisteille!
Maria Selin
Syntynyt 1977 Luulajassa Ruotsissa.
Asunut Rovaniemellä 1982–2008, joista viimeiseen kymmeneen mahtuu myös aikoja Turussa, Oulussa ja Helsingissä.
Käynyt Syväsenvaaran ala-asteen, Nivavaaran yläasteen ja Ounasvaaran lukion.
Asunut Atlantassa vuodesta 2014. Sitä ennen vuodesta 2008 alkaen Wilmingtonissa Pohjois-Carolinassa.
Filosofian maisteri (Oulun yliopisto) sekä Master of Arts in Liberal Studies ja Master of Fine Arts in Creative Writing (University of North Carolina, Wilmington).
Työskentelee omassa viestintäalan yrityksessä sekä Suomessa että Yhdysvalloissa.
Perheeseen kuuluvat avomies James ja Musti-koira.
Harrastaa ulkoliikuntalajeja kuten polkujuoksua, pyöräilyä ja patikointia. Rakastaa ruoanlaittoa ja hyvinkirjoitettujen asiatekstien ja omakohtaisten esseiden lukemista. Opettelee puutarhanhoitoa ja kärsivällisyyttä.