Asun... Mont Blancin juurella Ranskan Alpeilla Chamonixissa perheeni kanssa.
Tavallisesti päiväni alkaa... kaurapuurolla, Suomesta rahdatuilla marjoilla ja kupillisella kahvia sekä viemällä lapseni kouluun.
Työmatkani... teen lentokoneella Rovaniemelle. Se voi kuulostaa pitkältä ja vaikealta, mutta sujuu melko kätevästi loppujen lopuksi.
Kotini… on vanha 1700-luvulta oleva maalaistalo ja tärkein paikka maailmassa, sillä siellä on perheeni. Matkustamme molemmat mieheni kanssa töiden vuoksi jonkun verran, joten aina on hyvä mennä kotiin.
Tähän aikaan vuodesta... yritän imeä kaiken auringonvalon ja ulkoilman itseeni. On mahtavaa nauttia pitkästä talvesta, jonka kaverina on aurinko.
Täällä päin... harrastetaan ja urheillaan paljon pienestä pitäen yhdessä koko perheen voimin. Lapset kasvavat siihen. Koulua käydään neljänä päivänä viikossa, mutta päivät ovat pitkiä. Toisaalta lasten ei tarvitse olla iltapäiviä yksin kotona.
Ammatillisesti... olen tehnyt aiemmin yhden ”uran” mainostoimistoissa Suomessa ja ulkomailla, ennen kuin päädyin opettamaan Lapin yliopistoon. Meidän työympäristö on tiivis ja kannustava. Tykkään todella!
Olen onnellinen... että lapseni saavat kasvaa kansainvälisessä ympäristössä. Yhdessä luokassa saattaa olla 13 eri kansallisuutta edustettuna, ja heidän yhteinen kieli julkisessa koulussa on ranska.
Ärsyynnyn… Rovaniemen rakentamiskulttuurista. Ikäväkseni olen saanut huomata, että keskustasta tehdään suurta lähiötä eikä arkkitehtuuriin panosteta. Luonnonläheisenä kaupunkina Rovaniemi olisi voinut toimia esimerkiksi suunnannäyttäjänä puuarkkitehtuurissa suurien elementtikompleksien sijasta. Rakentaminen ja ympäristö pitäisi nähdä osana Lapin brändiä, ja se vaikuttaa asukkaiden ja matkailijoidenkin fiilikseen.
Lapsuudessani... vietin jokaisen arki-illan ja viikonloput Ounasvaaran Tottorakalla. Muistan vieläkin jokaisen kummun laskettelumäestä.
Juureni… ovat ehdottomasti Rovaniemellä. Parhaimmat muistoni ovat keskitalvelta, kun lumi narskuu, ja keskikesältä, kun aurinko ei koskaan laske.
Suomi… on monessa suhteessa mahtava maa. Esimerkiksi peruskouluissa on ilmainen ruoka. Talvella on ulkojäät. Ilmasto on raikas ja puhdas. Talot ovat lämpimiä talvellakin.
Eniten kaipaan Rovaniemeltä... vanhoja rakennuksia. Surettaa, kun niiden arvoa ei nähdä muuten kuin rahassa mitattuna, ja viimeisetkin puretaan pois. Pikkuhiljaa kaikki historia katukuvassa on menetetty.
Nykyään Rovaniemi... on muuttunut aika lailla. On mukavaa, että on kansainvälistä ja matkailijoita näkyy katukuvassa melkein kaikkina vuoden aikoina. Ihailtavaa on myös nähdä, että hotellit, ravintolat ja muut palvelut kehittyvät siinä mukana. Lomailijoille on onnistuttu luomaan käytännölliset, kauniit ja laadukkaat puitteet, eikä luonnon ja hiljaisuuden arvoa ole unohdettu, päinvastoin ne toimivat usein voimavarana. Paikallisen taideyliopiston olemassa olo näkyy katukuvassa, ja se on hieno asia.
Lempipaikkani Rovaniemellä... on Ounasvaaran metsät. Lenkkeilen siellä Rovaniemellä töissä ollessani, varsinkin lumettomina aikoina.
Ajattelen Rovaniemeä, kun... kaipaan saunaan.
Hienointa rovaniemeläisyydessä... on olla Rovaniemeltä kotoisin. Se tulee aina mainittua, ja siihen joukkoon kuuluvana koen jopa pientä ylpeyttä.
Pinja Metsäkoivu (s. Korhonen)
Syntynyt 1976 Rovaniemellä.
Asunut Rovaniemellä 1976–1995 ja 1997–2000.
Opiskellut Ounasvaaran yläasteella ja urheilulukiossa sekä Lapin yliopistossa.
Asunut vuodesta 2014 Chamonix Mont Blancissa Ranskassa.
Asunut aiemmin mm. Helsingissä ja Berliinissä.
Taiteen maisteri graafisesta suunnittelusta ja alempi korkeakoulututkinto sisustusarkkitehtuurista.
Työskentelee nykyään muotoilijana ja taiteilijana sekä graafisen suunnittelun yliopisto-opettajana Lapin yliopistossa.
Perheeseen kuuluvat vuoristo-oppaana työskentelevä puoliso Jobo ja 8- ja 9-vuotiaat lapset.
Harrastaa vuoristoa ja luonnossa liikkumista eri tavoin sekä joogaa.