Ro­va­nie­mel­tä pois: Kor­va­lap­pu­ste­reot kuu­lu­vat rumpali Markku Rei­ni­kai­sen Ro­va­nie­men-muis­toi­hin: "Mie otan nuo. Kät­tei­sel­lä."

Asun... Tukholmassa, Hammarby Sjöstadissa. Sopivasti luonnon ja kaupungin rajalla, josta pääsee kumpaankin vaivattomasti.

Tavallisesti päiväni alkaa... sillä, että teen aamiaisen perheelleni. Olen toivottoman huono kokki, mutta pyrin siihen, että edes aamupuuro ja kahvi onnistuisi aina täydellisesti.

Työmatkani... veivät ennen valtaosan ajastani; ennen lapsen tuloa tein lähes 150 keikkaa vuodessa. Siksikin tuntuu nyt hyvältä olla kotona ja saada ihmetellä, miten lapsi kasvaa silmissä.

Kotini... on siirtynyt vuosien varrella useasti. Olen asunut yhteensä kahdeksalla eri paikkakunnalla, ja siitä johtuva juurettomuus on myös vahvuus: päätös muuttaa vaimon töiden perässä Ruotsiin oli helppo.

Suurin saavutukseni... on ehdottomasti perheeni: älykäs, kaunis ja ymmärtäväinen vaimo sekä terve ja päivä päivältä hauskemmaksi muuttuva tytär.

Ärsyynnyn... kyllä liiankin helposti. Esimerkiksi jos joku onneton erehtyy kävelemään suoraa katua vähän vinoon, enkä tiedä kummalta puolelta ohitan.

Juureni... eivät ole missään tietyssä paikassa. Suoraan sanottuna en koe aina olevani edes erityisemmin suomalainen. Kotipaikan tai maan korostaminen on aina tuntunut vieraalta.

Muistan... kun olin 14-vuotiaana Rovaniemellä tienannut tarpeeksi hienoihin korvalappustereoihin. Liikkeen myyjä teki arviointivirheen ja alkoi esittelemään sitä halvinta. Keskeytin ja osoitin ylähyllyn kalleinta. "Mie otan tuon. Kätteisellä."

Heikkouteni... on se, että tarvitsen yksinäisyyttä keskimääräistä enemmän. Vaikka nautinkin ihmisten seurasta, taipumukseni on silti usein vetäytyä omaan rauhaan.

Vahvuuteni... on sinnikkyys ja se, että kestän toistuvuutta. Lähtökohtaisesti en ole musikaalisesti erityisen lahjakas, mutta olen aina nauttinut monotonisesta toistosta, jota rumpalina kehittymiseen tarvitaan.

Kaipaan Rovaniemeltä... kirjastoa ja Lappia-taloa. Ihanan kummallisen muotoisia taloja, joissa sain molemmissa olla ensimmäistä kertaa töissä tasa-arvoisena aikuisten seurassa.

En kaipaa Rovaniemen... kaamosta tai yötöntä yötä. Öisin täytyy olla pimeää, jotta saan nukuttua, ja toisaalta menetän kaiken energiani, jos en näe talvisin aurinkoa: etelän vetelä.

Lempipaikkani Rovaniemellä... oli Urheiluopiston vieressä oleva punainen mökki, jossa oli muusikoiden treenikämppiä. Olimme vuokralaisina yläkerran huoneessa vuosikausia.

Matkustan Rovaniemelle... pari kertaa vuodessa tapaamaan vanhempiani ja sukulaisiani. Lennot ovat nykyään täynnä turisteja, ja sellainen sitä kai itsekin melkein jo on.

Arvostan Rovaniemen... luontoa. Nuorena esimerkiksi Ounasvaaran luontopolut eivät kiinnostaneet pätkääkään, mutta nykyään arvostaa mahdollisuutta päästä hiljaisuuteen nollaamaan pää.