Ro­va­nie­mel­tä pois: Heidi Ma­tin­las­si lähti jal­ka­pal­lon perässä maail­mal­le – "A­jat­te­len Ro­va­nie­meä aina, kun RoPS pelaa"

Heidi Matinlassi on ylpeä rovaniemeläisestä taustastaan ja murteestaan. Nykyisin hän käyttää paljon myös ruotsin kieltä ja kertoo koululaisille ruotsin hyödyistä

Asun... Pietarsaaressa 1980-luvulla rakennetussa tiilitalossa, jonka isolla takapihalla on tilaa monille marjapensaille ja omenapuulle, mutta ennen kaikkea jalkapallolle.

Tavallisesti päiväni alkaa... lasten herättelyllä. Vanhin, 10-vuotias, on meistä ainoa aamuvirkku ja pyöräilee ympäri vuoden kouluun, eli hän hoitaa periaatteessa itsenäisesti aamutoimet. Minä ja kaksi nuorimmaisinta olemme aamutorkkuja, joten joskus aamut ovat ns. ”hankalia”. Minä hoidan aamut aina, sillä avopuolisoni aloittaa työpäivänsä jo aikaisemmin.

Työmatkani... Pietarsaaren seudun Kehittämisyhtiö Concordiaan kestää autolla noin 20 minuuttia, kun olen vienyt keskimmäisen lapsen kouluun ja nuorimman perhepäivähoitajalle. Lumien lähdettyä pyöräilemme saman matkan. ”Hankalina” aamuina emme ehdi pyöräillä.

Työpaikalla... kaupungin kauneimmassa rakennuksessa, Strengbergin vanhassa tupakkatehtaassa, vedän projektia, jonka tarkoituksena on houkutella osaavaa työvoimaa Pietarsaaren seudulle. Seutumme on kaksikielinen ja itsekin olen oppinut ruotsin kielen vuosien varrella kavereiden ja töiden ansioista. Kävin kertomassa ruotsin kielen hyödyistä ja mahdollisuuksista oman tarinani kautta Lyseonpuiston lukion oppilaille pari viikkoa sitten Rovaniemellä.

Kotini... on ollut monessa kaupungissa ja maassa. Muutin 17-vuotiaana Rovaniemeltä Pietarsaareen jalkapallon perässä 1996. Opiskelin ja asuin pari vuotta Vaasassa sekä yhden talviharjoittelukauden Lontoossa Mimmu-tätini perheen luona. Kauden 2004 pelasin ja asuin Bergenissä, Norjassa. Vuosina 2006–2007 pelasin jalkapalloa Uppsalassa, Ruotsissa ja jalkapallouran jälkeen jäin sinne vielä kahdeksaksi vuodeksi. Nyt kotini on ollut perheeni kanssa Pietarsaaressa kesästä 2015 lähtien. Kotini on siellä missä sydämeni (lue: perheeni) on.

Heidi Matinlassi vei perheensä tapaamaan joulupukkia noin vuosi sitten. Mukana olivat puoliso Patrick Stenman sekä lapset Theo, Tilde ja Tim.

Vapaa-ajallani... touhuan perheen kanssa, kuskaan vanhimpia lapsia eri harrastuksiin, harjoittelen itse säännöllisesti; tällä hetkellä hiihdän ja lenkkeilen. Tähtäimenä on juosta toukokuussa toinen puolimaratonini Helsingissä. Tein elämäntapamuutoksen reilu vuosi sitten, kun päätin alkaa harjoitella säännöllisesti ja yhdessä PT:ni kanssa teimme realistisen, joustavan ja monipuolisen treeniohjelman sopeutettuna lapsiperheen arkeen. Pikkuhiljaa treenaamisesta tuli jälleen tapa, enkä voisi olla enää ilman liikuntaa.

Joskus kaipaan... nuoruuden huolettomuutta ja niitä pitkiä aurinkoisia kesälomia vaarin ja mummin kesämökillä Simossa ja kavereiden kanssa jalkapallokentillä. Joskus kaipaan myös pelireissuja, koska niiden aikana todella kasvettiin yhdessä ja koettiin vaikka mitä. Olisipa joskus kiva laskea, kuinka monta reissua sitä on tullut tehtyä jalkapallon parissa.

Matkustan... mielelläni Uppsalaan, Rovaniemelle ja pääkaupunkiseudulle, jossa vanhempani ja veljeni asuvat. Ruotsia en laske ulkomaiksi, sillä minulla on kaksoiskansalaisuus. Viime vuonna olimme keväällä Portugalissa todella mukavassa pikkukaupungissa ja matkustamme sinne myös tänä keväänä.

Haaveilen... että joku päivä meillä on oma kesämökki meren rannassa. Haaveilen myös ulkomaanmatkoista; minulla on monta paikkaa toivelistallani muun muassa Barcelona ja Kroatia. Toivoisin myöskin, että minulla olisi enemmän aikaa luovuuteni ilmaisuun – piirtämiselle, letteringille, maalamiselle ja sisustukselle.

Heikkouteni... on sokeri ja otan mielelläni vastaan ehdotuksia, miten pääsen sokerikoukustani eroon. Olen myös aika huono nimissä.

Vahvuuteni... ovat itsepäisyys ja päättäväisyys. Myös suuntavaistoni on aika hyvä.

Saavutukseni... jalkapallossa: yhdeksän U17-maaottelua ja Pohjoismaiden mestaruuskisoissa hopea, kymmenen A-maaottelua, yksi SM-kulta, yksi SM-pronssi ja kaksi Suomen Cup -mestaruutta FC Unitedin kanssa.

Eniten kaipaan Rovaniemeltä... sukulaisiani ja lapsuuden pelikavereita. Kaipaan myös korkeuseroja, koska meillä täällä rannikolla kaikki on niin tasaista. Ylämäkijuoksut ja hiihtolenkit olisi kiva tehdä kunnon vastuksella. Kunnon laskettelurinteet ovat aina satojen kilometrien päässä.

Ajattelen Rovaniemeä... kun RoPS pelaa. Seuraan Veikkausliigaa, ja vaikken nykyään pelaajia tunnekaan, niin taustoista ja toimistolta löytyy tuttuja. Olen ollut aina kasvattajaseurani etäkannattaja.

Arvostan... Rovaniemen tarjoamia harrastusmahdollisuuksia lapsille ja nuorille. Lapsuudessani sain harrastaa jalkapallon lisäksi, teline- ja ryhmävoimistelua, koripalloa, uintia, kansantansseja, harmonikansoittoa, öljyvärimaalausta, hiihtoa ja tietenkin laskettelua. Nykyäänkin mahdollisuuksia on erittäin laajalti. Yleisesti sellainen aktiivisuus, liikunnallisuus ja ulkoilmaliikunta kuvaavat hyvin Rovaniemen nuoruuttani ja ne kuuluvat tänäkin päivänä elämääni.

Hienointa rovaniemeläisyydessä... on meijän oma murre. Olen ylpeä siitä ja aina tilaisuuden salliessa puhun sitä. Yhteen väliin nuorempana vähän välttelin Rovaniemen murteen käyttöä ennakkoluulojeni vuoksi, mutta tajusin sitten tuon identiteettikriisini aikana, että juuri kieli ja murre ovat iso osa minua ja minun kulttuuriperintöni.