Ro­va­nie­me­läis­läh­töi­sen kä­si­kir­joit­ta­jan Suden hetki on ko­me­dial­lis­ta tv-te­ra­piaa sy­dä­men­sä sär­ke­neil­le – pie­nel­lä mys­tee­ril­lä höys­tet­ty­nä

Rakkaus on valinta, jonka teemme joka päivä uudelleen, kunnes eräänä päivänä valitsemme toisin.

Ja sitten on Heta (Malla Malmivaara), jonka aviomies Janne (Sampo Sarkola) lähtee viemään roskia – ja jää sille tielleen.

Näin esitellään Juha Lankisen ohjaama Suden hetki, kahdeksanosainen draamasarja, joka löytää erotuskasta äkkiväärää huumoria. Seija-Liisa Eskolan ja Laura Immosen alkuperäiseen konseptiin perustuva ja Immosen käsikirjoittama sarja sai alkunsa parisuhde- ja eropohdinnoista ja niihin liittyvistä loputtomista tarinoista.

– Suurin osa ihmisistä on kokenut eron, tavalla tai toisella. Naiset löytävät tukea ystävistään ja osaavat keskustella tunteistaan. Miehet jäävät usein yksin kärsimään ja sen seuraukset voivat olla tuhoisia koko lähiympäristölle, Immonen taustoittaa sarjan lähtökohtaa.

– Halusimme luoda sarjan, joka tarjoaa lohtua, toivoa ja vertaistukea eron kokeneille, mutta myös naurattaa.

Sarjassa nähdään vakuuttava joukko taitavia näyttelijöitä, Malmivaaran ja Sarkolan lisäksi esimerkiksi Eero Milonoff, Jonna Järnefelt, Kai Lehtinen, Pirjo Lonka, Ville Keskilä, Tomi Alatalo ja Elsa Saisio. Suuriegoista eroterapeuttia näyttelee Marc Gassot.

Tunnetko puolisosi?

Monella aikatasolla vaivattomasti liikkuva sarja kertoo henkilöhahmojen tarinan ennen eroa ja eron jälkeen.

– Perehtyessämme erojen maailmaan, yksi oivallus nousi kaiken yli. Koskaan et voi tuntea puolisoasi kokonaan. Me kuvittelemme tuntevamme ja uskomme tietävämme, miten yhteinen elämä menee. Eikä se koskaan mene niin. Miten voisimme päästää irti oletuksista ja silti uskaltaa rakastaa, Immonen taustoittaa.

Siitä hetkestä, kun sarja oli pelkkä pilkahdus Eskolan ja Immosen silmäkulmissa, on nyt neljä vuotta.

– Nämä ovat pitkiä prosesseja. Käsikirjoittaminen ei ole kärsimättömien laji eikä glamouria kauheasti ole, Immonen toteaa.

– Sitkeyttä tämä vaatii ja lujaa tahtoa. Loppupeleissä kyse ei ole siitä, mikä menee maaliin, eli tulee tv:stä tai päätyy elokuvateattereihin, vaan siitä, että uskaltaa epävarmuudesta huolimatta jatkaa ja unelmoida.

Immonen puhuu kokemuksesta. Opiskellessaan vielä Taideteollisessa korkeakoulussa (nyk. Aalto-yliopisto) käsikirjoittamista, hän voitti suuren käsikirjoituskilpailun. Hän pääsi osaksi prosessia, jossa voittotekstistä alettiin työstää tv-sarjaa. Sarja ei koskaan toteutunut, mutta sen myötä kipinä kirjoittamiseen leimahti täyteen liekkiin.

– Se oli käännekohta: tajusin, että aina työ ei konkretisoidu, mutta se ei haittaa. Pitää vain uskoa ja jaksaa kirjoittaa. Ja tiesin, että tätä minä haluan tehdä.

Kilometrit tunturissa

Millainen prosessi Suden hetki sitten oli?

– Olemme Seiliksen (Eskola) kanssa vähän erilaisia työskentelymetodeiltamme. Hän lukee ja kaivelee tarinoita, tekee taustatutkimusta. Mie tykkään keksiä asioita ja olen kova kyselemään tuttujen sekä tuntemattomien elämistä, Immonen naurahtaa.

– Mutta puhua ja patikoida tykkäämme molemmat. Ja Lappia rakastamme. Tätä sarjaa kehitellessä olemme kävelleet kymmeniä, ellei satoja kilometrejä tunturissa, Immonen kertoo.

Erilaisuus ei haittaa, jos rinnalla on turvallinen työpari.

– Olemme armottoman rehellisiä, se on todella, todella tärkeää. Ne ihan paskat ideat pitää voida sanoa ääneen, sillä vain sitä kautta voi syntyä helmi, Immonen sanoo.

Lukuisien keskustelu- ja kirjoituskierrosten jälkeen projektille saatiin ohjaaja.

– Juhan mukaan tulo loksautti lopullisesti palaset kohdalleen – tai itse asiassa hän taisi olla se puuttuva palanen, Immonen kehaisee sarjan ohjannutta Lankista.

Nyt Immosen ja koko Suden hetki -sarjan työryhmän käsistä lähtee valmiiksi hiottu helmi. On aivan pakko esittää urheilukysymys, miltä nyt tuntuu?

– Suden hetki, kirjoittamani tv-sarja, on unelma, jota olen tavoitellut 15 vuotta. Tuntuu tietenkin mahtavalta saada se maaliin asti, Immonen hymyilee.

Suden hetki alkaa keskiviikkona 10.4. TV 2 -kanavalla.

Muurolan tähdet

Miten on mahdollista, että pienestä Muurolan kylästä nousee samaan aikaan kaksi todella kovaa elokuvan- ja tv:n tekijää?

Laura Immonen ja alkuvuoden hittikomedia Auroran ohjaaja Miia Tervo ovat myös ystäviä, toisilleen tuttuja jo lapsuudesta.

– Miian ja minun ystävyys alkoi Muurolan ala-asteella 80-luvun lopulla. Me isommat oppilaat saimme valita ekaluokkalaisista itsellemme kummioppilaan. Minä valitsin isosilmäisen takkutukkatytön; Miian, Immonen kertoo.

– Välissä on ollut vuosia, että emme ole olleet yhteydessä. Äitimme työskentelivät yhdessä Muurolan sairaalassa ja heidän kauttaan kuulimme, missä toinen meni. En olisi tuolloin arvannut, että joku päivä päätyisimme samaan kouluun – ja lopulta myös tekemään yhdessä töitä, Immonen hymyilee.

Eräänä päivänä Tervo soitti Immoselle.

– Miia halusi tehdä fiktiota minun kanssani, koska meillä on samat juuret. Aloimme kirjoittaa Pieniä kömpelöitä hellyydenosoituksia ja olo oli kuin kotiinsa olisi tullut. Juuret ja siivet, Immonen hymyilee.

Saadaanko yhteistyölle myös jatkoa?

– Mahdollisesti, Immonen kertoo, ja naurahtaa sitten.

– Toivottavasti!