”Minusta piti tulla jalkapalloilija, mutta tulikin naisten jääkiekkovalmentaja”, Juuso Toivola nauraa.
”On minua joskus sanottu naisasiantuntijaksikin”, Toivola lisää.
Tapaus liittyy Vancouverin 2010 olympialaisten Ylen kiekkostudiolähetykseen, jossa Toivola toimi naisjääkiekon asiantuntijana.
”Takahuoneessa joku oli kysellyt, että 'kuka se tuo Toivola oikein on?', ja kysymykseen vastattiin 'no, se naisasiantuntija'.”
”Tarkoitti tietenkin naiskiekkoasiantuntijaa”, Toivola kertoo.
Jääkiekkovalmentaja Toivola kuuluu harvalukuisten aatelisten joukkoon. Hän on tuore olympiamitalisti Pyeongchangista. Toivola luotsasi päävalmentaja Pasi Mustosen aisaparina naisten kiekkojoukkueen olympiapronssille.
”Voittamisen tunne on hieno. Olen onnekas, kun sain olla mukana. Päällimmäisenä on tunne siitä, että olen onnistunut auttamaan urheilijoita menestymään ja pääsemään tavoitteeseensa.”
Toivola ei ole hirveästi ehtinyt miettimään mitalinsa merkitystä. Olympiamitalisteja ei kasva joka oksalla. Naisten jääkiekossa mitali oli vasta kolmas, miehet mukaan laskettuna yhdeksäs.
”Niin, ehkä olen itsekin turhaan vähätellyt saavutusta.”
Kokenut arvokisavalmentaja
Olympialaiset olivat Toivolalle toiset. Hän oli kakkosvalmentajana myös Torinossa 2006.
”Olympialaisissa on aivan oma henkensä. Torinossa ensimmäisissä kisoissani olympialaisuus oli vielä isompi juttu. Sitä kulki henkisesti rinta rottingilla ja ryhdikkäästi. Koreassa fokus oli täysin tehtävässä joukkueen kanssa, ettei sitä niin ajatellut. Toki olympiafiilis oli läsnä koko ajan tässä projektissa. Onhan kyseessä ylivoimaisesti tärkeimmät ja isoimmat kisat mihin urheilija tai valmentaja jääkiekossa voi päästä mukaan.”
Torinossa Suomi jäi katkerasti neljänneksi, mutta Toivola sai revanssin Pyeongchangissa.
”Naisten projekti oli upea. Me määrittelimme olennaiset kehittymiseen vaikuttavat asiat. Uskoimme ja näimme mahdollisuudet. Moni pelaaja jäi pois töistä tai keskeytti opinnot. Urheilijoiden ja valmennuksen intohimo mahdollistaa ihmeet. Olympiamitali oli joukkueelle hieno palkinto.”
Intohimo on oikea sana kuvaamaan Toivolan suhdetta valmennukseen. Termit valmentajuus, persoonalla johtaminen, sitoutuminen ja kestävän toimintakulttuurin kehittäminen toistuvat valmentajan puheessa. Toivola on ammattilainen viimeistä piirtoa myöten, mutta asiantuntemus ei ole tappanut hänestä paloa pelata ja voittaa.
Juuso Toivola on toiminut naisten valmentajana yhtäjaksoisesti jo vuodesta 2001. Hänellä on takanaan kahdet olympiakisat ja neljät MM-kisat naisten kakkosvalmentajana. Lisäksi hän on ollut 18-vuotiaiden MM-kisoissa yhteensä seitsemän kertaa, joista neljät pää- ja kolmet kakkosvalmentajana.
Naisten MM-kisoista palkintokaappiin on kertynyt kaksi pronssia ja 18-vuotiaiden kisoista yksi mitali samaa väriä. Valmennuspestiensä ohessa hän on koko ajan toiminut Lapin urheiluopistolla eri tehtävissä, nyt hän on huippu-urheilukoordinaattori.
Sattumalta naisten valmentajaksi
Jo 17 vuotta maajoukkuevalmennusta on pitkä aika.
”Moni on ehdotellut, että eikö olisi jo aika arkiseen seuravalmennukseen. En ole kuitenkaan kokenut sitä mielekkääksi lisäksi kokonaisuudessa. Olen profiloitunut tähän. Olen ollut koko ajan kahden työnantajan palveluksessa. Ei tässä ole virka- eikä loma-aikoja.”
Etenkin maajoukkuevalmennus tarkoittaa valtavasti matkustusta leireillä ja turnauksissa.
”Olympialaisista vuosi taaksepäin laskettuna tuli yhteensä 134 matkapäivää. Perheelle iso kiitos, että olen saanut tätä tehdä.”
Toivolasta tuli naisjääkiekon erityisosaaja ja huippuvalmentaja täysin sattumalta. Vuonna 2001 hän toimi Suomen Jääkiekkoliiton liittokouluttajana, ja tehtävään kuului perehtyä jonkun maajoukkueen toimintaan.
”Valmennuspäällikkö Kari Savolainen ilmoitti, että saan mennä Jouko Lukkarilan avuksi naisten maajoukkueeseen. Menin ensin aivan sanattomaksi ja mietin minuutin: hyvästi NHL, hyvästi kaikki, miksi kaikista vaihtoehdoista juuri naiset!”
Toivola päätti kuitenkin kokeilla.
”Sitä päätöstä en ole katunut hetkeäkään. Naisia on aivan upeaa valmentaa. Naisten ja miesten valmentamisessa on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia.”
Pohjanmaalta Rovaniemelle
Pohjalaisen Toivolan päätyminen pysyvästi Rovaniemelle on sekin monen sattuman summa.
Nuorena seinäjokelainen harrasti monipuolisesti urheilua. Hän pelasi jääkiekkoa S-Kiekon edustusjoukkueessa nykyistä Suomi-sarjaa vastaavalla tasolla, jääpallossa hän ehti voittaa peräti nuorten MM-pronssia ja jalkapalloa hän pelasi Sepsi-78:ssa ja Törnävän Pallossa.
Toivola halusi liikunta-alalle opiskelemaan ja kokeilla rahkeitaan jalkapallossa.
”Halusin kokeilla pelaamista Rovaniemen Palloseurassa ja se oli yksi motivaatio hakea tänne. ”
”Ura RoPSissa ei auennut, ei minusta tullut jalkapalloilijaa. Vaihtopenkkiä pitemmälle en päässyt.”
Toivolan RoPS-kausilla 1993–1994 joukkuetta valmensi Keith Armstrong . Toivola on vaatimaton kaveri: nousu Veikkausliiga-joukkueen rinkiin on sentään kova saavutus sekin.
Jääkiekkovalmennuksen pariin Toivola tavallaan ajautui.
”Viimeisenä opiskeluvuotena oli valittava joku valmennushomma ja kiekkokausi sopi paremmin ohjelmaan, kuin kesään ajoittuva futiskausi. Menin Joje [Jouko] Lukkarilan oppiin.”
Pitkän valmennusuran muun muassa Jokereissa ja monissa eri juniorimaajoukkueissa tehnyt Lukkarila on Toivolan tärkeimpiä oppi-isiä.
”Olen saanut Jojelta paljon apua ja tukea, työkaluja tulevaan. Toinen oppi-isäni on Kuortaneen urheiluopiston ajoilta Veijo Vannesluoma . Kokeneilta valmentajilta on hyvä imeä oppia ja valmentajuuden syvintä olemusta. Onnekseni olen saanut työskennellä monen sellaisen kanssa.”
(Juttu jatkuu kuvan alla.)
Päävalmentajuus kiinnostaa
Toivola aloitti valmennuksen Ounasvaaran urheilulukiossa 1994 ja valmensi pian Rovaniemen Kiekon monia juniorijoukkueita. RoKin edustusjoukkueen päävalmentaja hänestä tuli 1997, vain 26-vuotiaana.
”Se oli kovaa koulua nuorelle jätkälle. Monet pelaajat olivat minua paljon vanhempia”, Toivola naureskelee.
Noista ajoista tie olympiamitaliksi on ollut pitkä. Nyt Toivola on todella tyytyväinen arkeensa.
”On upea mahdollisuus tehdä töitä täällä Rovaniemen Olympic Training Centerissä. Täällä minulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että urheilijat kehittyvät maailman huipulle.”
Valmentaja aikoo itsekin edelleen kehittyä.
”Kyllä päävalmentajuus kiinnostaa, sitä on turha kiistää”, Toivola paaluttaa.
Ensimmäinen tilaisuus on jo ensi keväänä, kun Mustosen sopimus päättyy MM-kotikisoihin.