Ro­va­nie­me­läi­nen Andreas Ala­mom­mo hyppää kohti olym­piau­nel­maa: "Ta­voit­tee­ni on olla maail­man paras mä­ki­hyp­pää­jä"

”Tavoitteeni on jonakin päivänä olla maailman paras mäkihyppääjä. Silloin tietenkin kaiken kruunaisi olympiavoitto”, Andreas Alamommo sanoo vakaasti ja rauhallisesti.

”Huipulla on hyvin tasaista. Voi olla, että yhtäkkiä otan harppauksen eteenpäin ja taistelen jo maailman kärjen kanssa, tai sitten kehityn edelleen tasaisen varmasti, kuten tähänkin asti”, kertoo Ounasvaaran Hiihtoseuran lentotaituri, joka täyttää jouluaaton aattona 19 vuotta.

Alamommo kuuluu nyt Suomen ykköshyppääjiin.

”Vaikka olen noussut A-maajoukkueeseen ja kärkihyppääjien joukkoon, mikään ei ole muuttunut. Töitä tehdään koko ajan, ja kilpailu joukkueen sisällä on kovaa.”

Tämän talven ykköstavoite on Sveitsissä tammikuun viimeisellä viikolla pidettävät nuorten MM-kisat, joista tavoitteena on tulla mitalin kanssa kotiin.

Rovaniemeläisen puheissa on katetta. Viime kaudella hän oli nuorten MM-kisoissa 12:s, ja kehitys on sen jälkeen ollut nopeaa. Nivavaaralainen on noussut A-maajoukkueen vakiokasvoksi ja maailmancup-joukkueeseen, johon Suomella on vain kolme paikkaa.

Marraskuussa Puolan Wislassa maailmancupin avauksessa Alamommo pääsi ensimmäistä kertaa maailmancupin varsinaiseen kilpailuun. Hän uusi temppunsa joulukuun toisena viikonloppuna Saksan Titisee-Neustadtissa.

”Siellä on todella tasaista, muutaman pisteen sisällä voi olla kymmeniä kavereita.”

Kesä-gp:ssä Alamommo oli parhaimmillaan 11:s.

”Siitä sain uskoa, että hyvänä päivänä maailman kärki ei ole kaukana.”

Vaikka nuorten MM-kisat ovat kauden päätavoite, ounasvaaralainen myöntää ajatusten käyneen jo vieläkin isommissa kisoissa. Tammikuussa ovat lentomäen MM-kisat ja sitten olympiakisat Pyeongchangissa.

Mäkiviikolle nuorukaista ei valittu, mutta arvokisoihin valitaan useampi hyppääjä ja mahdollisuudet kisakoneeseen ovat hyvät.

Talven tavoite. Andreas Alamommon tavoittelee mitalia nuorten MM-kisoista Sveitsistä.

Ounasvaaran urheilulukiota käyvä hyppääjä on kehittynyt paljon parissa vuodessa. Samalla sitoutuminen mäkihyppyyn on koko ajan vahvempaa. Viime vuonna Alamommo laskee olleensa yli 150 päivää reissussa poissa kotoa.

”Olen pystynyt hyppäämään tasaisen varmasti ja käyttänyt näyttöpaikkani hyvin.”

Alamommo kokee kehitettävää olevan edelleen kaikilla sektoreilla.

”Ennen kaikkea fysiikassa. Kaikkia osa-alueita, myös lentotaitoa täytyy edelleen kehittää. Moderneissa suurmäissä ennen kaikkea lentäminen korostuu.”

Mäkihypyssä henkiset ominaisuudet näyttelevät suurta roolia. Jos kasetti ei kestä, hyppy sakkaa.

”Pahinta on, jos tiukan paikan tullen miettii liikaa. Jos pää on kunnossa, ei funtsi liikaa ja hyvät suoritukset tuleva itsekseen. Harjoituksissa ei ole paineita, ja hyvät harjoitushypyt pitäisi saada siirrettyä kisaan.”

Alamommo kertoo esimerkin. Hän hyppäsi hyvin Wislassa kauden cup-avauksen koekierroksella. Sillä olisi pärjännyt kisassa.

”Kisahypyssä oli liikaa puristusta, eikä siitä tullut yhtään mitään.”

Andreas Alamommo pelasi lapsena jalkapalloa ja harrasti lajia FC Lynxissä 13-vuotiaaksi. Hyppyrimäet vetivät puoleensa jo varhain.

”Jo kuusivuotiaana halusin hyppäämään. Äiti päästi kuitenkin mäkeen vasta seuraavana vuonna”, Alamommo nauraa.

Poika hyppäsi ahkerasti Ounasvaaran pienistä hyppyreistä.

”Etenin mäki per vuosi -tahdilla. Tein 36 metrin mäestä ainakin tuhat hyppyä, ennen kuin siirryin K-64 mäkeen. Toki kokeilin sitä jo aiemminkin.”

Vauhti ja vapauden tunne kiehtoivat nuorta mäkikotkaa, ja samat asiat innostavat vieläkin.

”Olen hypännyt pisimmillään 145 metriä Rukalla, se on mielettömän hienoa. Nyt kun olen yli 18-vuotias ja päässyt maailmancupiin, minulla on myös oikeus hypätä lentomäestä. Olisikin mahtavaa päästä jo tammikuussa lentomäkeen ja ylittää 200 metriä.”

Mäkihypyn turvallisuus on parantunut paljon viime vuosina, mutta lentäminen 100 kilometriä tunnissa ilmojen halki korkealta ja kovaa sukset jalassa ei voi koskaan olla täysin turvallista.

”En ajattele pelkoa koskaan. Jos niin tekisi, ei voisi hypätä ollenkaan. Joskus mäkeen noustessa mieleen saattaa nousta ajatuksia, että onko tuuli esimerkiksi liian voimakas. Se pitää kuitenkin sulkea tornissa pois. Jos valmentajan lippu heilahtaa, silloin on turvallista hypätä.”

Alamommon suurin esikuva on Janne Ahonen . Kaksinkertainen maailmanmestari ja viisinkertainen mäkiviikon voittaja on nyt 40-vuotiaana Andreaksen joukkuekaveri.

”Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Janne on hyvä tyyppi ja tekee asiat samalla tavoin kuin me nuoretkin. Toki kokemus näkyy, minulla on takana kaksi maailmancupin osakilpailua, Jannella yli 400”, Alamommo virnistää.

Hän pitää mäkimaajoukkueen päävalmentajan itävaltalaisen Andreas Mitterin valmennustyylistä.

”Häneltä saa paljon palautetta ja hän seuraa hyppääjien tekemisiä tosi tarkasti. Tärkeintä on, että hän luottaa nuoriin hyppääjiin.”

Suomalainen mäkihyppy on vaeltanut pitkään alamaissa. Edellisen henkilökohtaisen arvokisamitalin otti rovaniemeläinen Harri Olli Sapporon MM-kisoissa 2007. Onko seuraava arvokisamitalisti myös Rovaniemeltä?