Kiekko lähtee puolustajan lavasta ennen punaviivaa liukuen vauhdilla pitkäksi kiekoksi. Rovaniemen Kiekon puolustaja Joona Springare luo jälleen kerran pitkän katseen Lappi Areenan kattoon.
Vaihtoon ei pääse vieläkään ja surkeasta avausyrityksestä voi syyttää ainoastaan itseä. Tuskinpa joukkuekavereitakaan naurattaa, sillä maitohapot eivät lyhyen pelikatkon aikana ehdi jaloista katoamaan.
”Ihan sama mitä tahansa yritti niin mikään ei onnistunut. Kun ei ollut itseluottamusta niin ei uskaltanut tehdä mitään kiekon kanssa ja päätyi vääriin ratkaisuihin”, Springare muistelee nyt syyskautta.
Koko uransa RoKissa pelanneen 23-vuotiaan puolustajan pelaaminen näytti ison osan syyskaudesta, no, melko kamalalta.
”Tuntui, että halusi syksyllä vain lopettaa koko lajin. Ensin ei mahtunut kokoonpanoon, ja sitten kun pääsi kentälle niin teki virheen ja tiesi että taas joutuu istumaan.”
Pelaamisessa ei ollut tietoakaan siitä riemusta ja ilosta, minkä takia viisivuotias Springare laittoi luistimet jalkaan Rommelin kentällä aloittaessaan korttelikiekon. Tai minkä takia muutamaa vuotta myöhemmin jääkiekkoharrastus jatkui, vaikkei hän päässyt aluksi edes omin avuin takaisin pystyyn kaaduttuaan jäällä jäykät suojahousut jalassaan.
”Tiesin kyllä, että pystyn tässä sarjassa taidoillani pelaamaan, ja joukkuekaverit jaksoivat tsempata koko ajan.”
Vuodenvaihteessa kääntyi RoKin kurssin lisäksi lopulta myös Springaren pelin suunta.
Ensin vierelle palasi Henri Joki-Erkkilä ja sen mukana myös itseluottamus.
Sitten helmikuussa Petteri Hirvosen erottua päävalmentajan tehtävistä, halusi uusi luotsi Juha Juujärvi saada puolustajat paremmin mukaan hyökkäyspelaamiseen.
Epäonnistuminenkaan ei tarkoittanut enää penkitystä.
”Sillä oli merkittävästi vaikutusta. Aiemmin pakit joutuivat pysymään siniviivalla, mutta nyt sai puikkelehtia hyökkäysalueelle ja vaihdella paikkoja. Huomasin, että pystyn pelaaman paremmin tällä tavalla.”
Yhtäkkiä Springare olikin joukkueen kärkipuolustaja, jonka lavassa kiekko ei näyttänyt enää pomppivan lottopallon tavoin, ja joka loistavalla luistelullaan sekä napakoilla avaussyötöillään avasi peliä puolustuspäästä vastustajan hyökkääjien painaessa päälle herhiläisten lailla.
Kiekko pyörii RoKin päädyssä, kun Iisalmen Peli-Karhut hakee vimmatusti tasoitusta runkosarjan viimeisillä minuuteilla. Vain kolmen pisteen voitolla RoKi säilyttäisi paikkansa Mestiksessä ilman karsintoja.
Jälleen kerran maitohapot jylläävät Springaren jaloissa, kun mies valmistautuu puolustuspään aloitukseen runsas minuutti ennen loppua. Etukäteen vallinnut luottamus ottelun voittamisesta on vaihtunut epäilyksen ja tuskastumisen kautta helpotukseen ja vimmattuun selviytymistaisteluun. Springare on ehkä uransa kovimmassa paikassa, mutta nyt maila ei tärise pakin käsissä.
Puolustajan viimeiselle vaihdolle tulee lopulta mittaa yli puolitoista minuuttia.
”Ne olivat pitkiä hetkiä. Tulostaulu oli vielä sellaisessa paikassa, ettei nähnyt kuinka paljon aikaa on jäljellä eikä tiennyt pitäisikö kiekkoa sulkea vai laittaa ulos alueelta. Vaikeampaa se on kuitenkin katsoa tuollaista sivusta kuin olla itse kaukalossa, kun saa vaikuttaa tapahtumiin.”
Lopulta summeri vapauttaa keltapaidat piinasta. Seuraavista hetkistä Springarella ei ole paljoakaan muistikuvia. Niihin kuitenkin purkautui oma surkea alkukausi, joukkueen kymmenen ottelun tappioputki sekä hänniltä nouseminen taisteluun suorasta sarjapaikasta, valmentajan vaihtuminen ja viimeiset viikot jatkuvasti veitsi kurkulla pelaten.
”Kopissa vasta alkoi tajuamaan, että mitä on tapahtunut.”