Rol­lo­fo­ni: Ro­va­nie­me­läi­sen Never Trainin kone käy kuumana – uusi EP jul­kais­taan tors­tai­na Gran­des­sa

Andy McCoylta kysyttiin Hanoi Rocksin alkuvuosina, miksi yhtye laulaa englanniksi. ”Koska soitammekin englanniksi”, kuului pelkosenniemeläissyntyisen kitaristin hiukan nokkavakin vastaus. Sitaatissa tiivistyy rock-asenteesta jotain hyvin olennaista. Samalla se on aidon katurockin rehellisen rehvakas manifesti.

Rovaniemellä 2014 perustettu Never Train on sisäistänyt McCoyn filosofian, mutta realistisesti.

”Rockmusiikilla, varsinkin englanninkielisellä, on hankala menestyä Suomessa. Siitä huolimatta kiskoja kuljetaan vain yhteen suuntaan ja se on eteenpäin. Tällä hetkellä kone käy kuumana”, toteavat uuden EP:n virallista julkaisupäivää ja -keikkaa odottelevat Never Trainin miehet kuin yhdestä suusta.

Never Train yhdistelee katurockissaan hardrockia, punkkia ja glamia sekä pienellä tatsilla kantria ja bluesia.

”Silottelematonta sekamelskaa, mutta rehellistä, energistä ja rouheaa,” kuvailee laulaja Kimmo Nieminen bändin musiikkia komppikitaristi Juuso Kekkosen lisätessä naureskellen: ”Ensimmäisenä meidän musiikkia katurokiksi tituleerasi Simerockin promoottori Sime Yliaska . On muuten hauskaa, että katurokkia tulee soilta ja tuntureilta.”

Alun perin Never Trainin syntytarina liittyy Niemisen ja Kekkosen vitsailuun mustalla huumorilla höystetyn bändin perustamisesta. Vuotta myöhemmin, toukokuussa 2014, vitsi nauratti edelleen ja hupailusta kehkeytyi oikea bändi, mutta nimeä ei vielä ollut. Bändin nimi keksittiin Kimmo Niemisen mukaan lopulta puolivahingossa.

”Kuljin junalla treeneissä, kunnes ostin auton. Sen jälkeen en halunnut enää koskaan tulla junalla.”

Vuonna 2015 yhtye osallistui Simerockin Talent-kisaan, josta yhtye ponkaisi Simerockin rantalavalle soittamaan ensimmäisen varsinaisen keikkansa. Samana vuonna Never Train osallistui Meri-Lapin bändikisaan, jossa niin ikään saavutti menestystä. Bändi sai palkinnoksi studioaikaa. 12. helmikuuta 2016 ilmestyi Never Trainin debyytti-EP nimeltä 2 Hours Late .

Pian myös levy-yhtiöt alkoivat kiinnostua, ja lopulta myös jyväskyläläinen levy-yhtiö Secret Entertainment ilmoitti yhteistyöhalukkuudestaan. Bändi palasi Kemiin legendaariselle Tico Ticolle äänittämään uutta EP:tä, joka ristittiin DNAR:ksi.

”Onneksi Tico Ticon Ahti Kortelainen tunsi bändimme metkut entuudestaan ja osasi ruoskia oikean soundin ulos niin soittajista kuin mööpeleistä”, Juuso Kekkonen valaisee.

Miesten mukaan bändi on sovittanut kappaleensa eri tyylilajeihin ja vaihteleviin tunnetiloihin. Sanoituksista puolestaan löytyy kieroutunutta, mustaa huumoria kuin myös positiivista maalailua. Lauluihin on piilotettu useampi tarina, mutta niitä kannattelee aina yksi yhtenäinen kertomus. Soitto on ehtaa katurockia eli ”lujaa paukuttelua, ronskia kitarointia ja leiskuvia taiturointeja liikoja kainostelematta!”