Joulupukki palkitsee lapset, aikuiset ja muut lapsenmieliset ympäri maailman. Auttamistyön valkoparta saisi aloittaa omasta kaupungistaan.
Ahkerasti kirjeitä kirjoittanut Rovaniemen Kiekon Mestis-joukkue kaipaa ihan vain ajatuksella mietittyjä paketteja.
Toivottavaa on, että pukki ei rankaise RoKia tuhmuudesta kovin paljon. Aihetta olisi.
RoKi on jäähyjen kappalemäärissä sijalla kaksi, vaikka Mestiksen jäähypörssin huippulukemissa ei aiemmista kausista poiketen ole yhtään rokilaista. Tuhmista pojista tuhmin, Lauri Heino, on vasta sijalla kuusi ja Jere-Matias Alanen seurailee seitsemäntenä.
Toive siitä, että tuomarit saisivat lahjapaketeistaan toimimattomia pillejä, ei ole kovin kauaskantoinen. Järkevämpää lienee muuttaa pelityyliä jäähyttömämmäksi.
Mikäli tähän ei pukinkontista löydy lääkettä, pitää alivoimapelaaminen saada paremmaksi. Nyt se on sarjan kolmanneksi heikointa. Viime vuonna se oli neljänneksi parasta.
Yhtälö yhdestä jäähyherkimmistä joukkueista ja huonosta alivoimapelaamisesta ei ole toimiva. Etenkin keväällä pudotuspeleissä, jonne RoKinkin tekeminen päävalmentaja Sakari Salmelan mukaan koko ajan tähtää.
Alivoimapelaamisen lisäksi RoKin suurin ongelma on päästetyissä maaleissa. Niitä on sarjassa neljänneksi eniten ja RoKin torjuntaprosentti viidellä viittä vastaan pelatessa on yhä sarjan huonoin.
RoKi laukoo paljon ja vastustajat RoKia vastaan verraten vähän. Sen tilaston perusteella ei pitäisi olla niin, että maaleja menee omiin tällaisia määriä.
Maalivahtien kamppeet eivät ole näyttäneet reikäisiltä, joten niitä tonttujen ei tarvitse rakennella. Koppi ei tartu muista syistä. Ja kun kiekko ei pysähdy, lamaantuu joukkue edessä, joka puolestaan johtaa lisäosumiin omaan päähän.
Veskariosasto ei ole kannatellut RoKia kuin harvakseltaan. Tällä hetkellä joukkue tarvitsee maalivahdeiltaan tason nostoa enemmän kuin veskarit joukkueeltaan.
Kausi on nyt puolivälissä. RoKi on väläytellyt syyskaudella, mutta väljähtänyt maku joukkueesta on silti jäänyt. Murskavoittoja RoKi ei ole ottanut, mutta suurimaalisia tappioita RoKin peleistä on tullut useasti.
Tilastomittareilla RoKi on sarjan keskikastia. Sen vahvistaa myös sarjataulukko, jossa RoKi on kahdeksas.
Vielä joulukuun alussa olin optimistisempi, että RoKi nostaa itsensä kuuden joukkoon. Enää en ole niin varma. Jokin herätys puuttuu yhä. Kiekollinen peli on hyvää ja hyökkäyspeli yleensä aivan tuottoisaa ja tehokastakin. Sitten tulee ongelmia ja kaikki hyvä tuntuu unohtuvan.
Tässä vaiheessa kautta näyttää, että IPK ja Ketterä ovat karkaamassa jokseenkin omille teilleen. Niiden jälkeen tulee tasainen väli, jossa Jokerit, JoKP, Kiekko-Espoo ja Tuto nappaavat neljä seuraavaa paikkaa. RoKin edellä on Hermes, jonka RoKi kohtaa heti joulutauon jälkeen kahdesti.
Pisteellisesti RoKilla on matkaa kolmospaikalle vain kahdeksan pistettä. Kymmenen parhaan ulkopuolelle matkaa olisi kuusi pistettä, mutta sellainen valahtaminen ei ole todennäköistä joukkueiden nykyosaamista verrattaessa.
Entä miten sitten ylöspäin? Ainakin tasaisuudella ja varmuudella. RoKin hyvän ja huonon päivän ero on yhä outo. Siitä kertovat rumiksi repsahtaneet tappiopelitkin: kun usko menee, kaikki menee.
Jouluna kannattaisi uskoa, jotta hyviä asioita tapahtuu – eikä sairastuvan tyhjenemisestäkään olisi yhtään haittaa.
Kirjoittaja on urheilutoimittaja.