Tekstiiliteollisuus etsii Graalin maljaansa: kierrätysratkaisua loppuun kulutetuille vaatteille. Päämääränä on tuottaa vanhoista vaatteista uutta raaka-ainetta vaatefirmojen käyttöön. Ratkaisun löytyminen tarkoittaisi firmoille paitsi säästöä materiaalikuluissa myös valtavaa pr-hyötyä.
Vaateteollisuutta kritisoidaan jatkuvasti sen aiheuttamasta tekstiilijätteestä, jonka määrää lisää muodin syklin nopeutuminen. Halpatyövoiman maissa tuotetut, kuluttajalle edulliset vaatteet voivat olla heikkolaatuisia, jolloin niiden elinkaari jää lyhyeksi.
Osa kuluttajien hylkäämistä vaatteista päätyy UFF:n tai Punaisen ristin keräyslaatikkoon, osa sekajätteeseen.
– Vuoden 2012 tilastojen perusteella vain noin 20 prosenttia käytöstä poistuvista tekstiileistä saadaan hyväntekeväisyysjärjestöjen keräyksellä talteen, kertoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Helena Dahlbo.
– Risaisille tekstiileille ei toistaiseksi ole löytynyt juurikaan hyödyntäjiä.
Ongelmana monet raaka-aineet
Tekstiilijäte on maailmalle iso päänvaiva. Sitä kertyy valtavasti, ja sitä on vaikeaa käyttää uudelleen. Vaatetehtaat pystyvät kierrättämään leikkuujätteitään, mutta valmiiden vaatteiden raaka-ainemassa on hankalalla tavalla moninaista. On luonnonkuituja, tekokuituja, erilaisia sekoitteita, monesta eri materiaalista koottuja vaatteita, vetoketjuja, nappeja ja niin edelleen.
Viime vuoden alussa voimaan tulleen EU-direktiivin ansiosta tekstiilijätettä ei enää saa viedä kaatopaikalle, joten sekajätteeksi luokitellut vaatteet yleensä poltetaan.
– Vielä ei ole sellaista teknistä ratkaisua, jolla kuluttajilta takaisin tulevien tuotteiden tunnistaminen ja lajittelu onnistuisi, sanoo VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin. Hänen mukaansa keinoäly voi tulevaisuudessa helpottaa massan erottelua.
VTT:llä ja sen yhteistyökumppaneilla on käynnissä useita tutkimushankkeita, joissa selvitetään, voisiko vaatejätettä muuttaa uudeksi raaka-aineeksi liuottamalla. Liuotusprosessissa kerätään talteen selluloosamolekyylejä, kuten puuvillaa, josta tehdään uutta tekstiilikuitua. Metodi on osoittautunut toimivaksi. Harlin kertoo, että myös polyesterin kemiallinen talteenotto on mahdollista.
Villaa käytettiin ennen uudelleen
Helena Dahlbo sanoo, että vaikka alalle on tullut uusia toimijoita – esimerkiksi monet vaateketjut ovat alkaneet ottaa vastaan käytettyjä tekstiilejä – kokonaistilanne ei ole merkittävästi muuttunut. Tehokkaita ratkaisuja odotetaan yhä.
Ali Harlinin mukaan tilanne on nyt hyvin erilainen kuin aiempina vuosikymmeninä. Esimerkiksi hyvälaatuista puhdasta villaa pystyttiin ennen käyttämään uudelleen, mutta nyt vaatteet tehdään usein sekoitekuiduista.
Liuotusmenetelmää kaupallistetaan parhaillaan. Harlin kertoo, että menetelmän on tarkoitus ratkaista nimenomaan käyttökelvottomien vaatteiden ongelma, ei lyhentää vaatteiden käyttöikää entisestään tarjoamalla helppo loppusijoituskohde.
– Me ottaisimme vaatteen vasta, kun se on liian huonokuntoinen käytettäväksi.
Harlin toivoo kuluttajilta harkintaa vaatekaupassa.
– Parasta olisi, että ihmiset ostaisivat korkealaatuisia vaatteita, joita voisi käyttää pitkään.
Näin kierrätät vaatteet
– Ensimmäinen askel on ostamisen vähentäminen. Hanki vaatteita vain tarpeeseen.
– Kun ostat, suosi käytettyjä tai kierrätysmateriaaleista valmistettuja vaatteita.
– Huolla ja korjaa vaatteita, jotta niitä voi käyttää pitkään.
– Kun luovut vaatteesta, arvioi, onko se edelleen käyttökelpoinen. Jos on, myy se kirpputorilla tai lahjoita vaatekeräykseen (esim. kierrätyskeskukset, UFF, Punainen risti, Hope, Pelastusarmeija).
– Tee huonokuntoisista vaatteista siivousrättejä tai matonkuteita.
– Hyödynnä huonokuntoisen vaatteen käyttökelpoiset osat, kuten vetoketjut ja napit.
– Kysy, onko paikallisella eläinsuojeluyhdistyksellä tarvetta tekstiileille. Niitä voidaan käyttää eläinten alustoina.
– Vie käyttökelvottomat vaatteet niitä keräävän kauppaketjun, esimerkiksi Lindexin tai KappAhlin, liikkeeseen.
Lähteet: HSY, Suomen ympäristökeskus