Perussuomalaiset kahmi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 17,7 prosentin kannatuksen ja nousi hallitukseen. Tänä kesänä puolueen kannatus on romahtanut alle yhdeksän prosentin, mutta puolue istuu hallituksessa kuin tatti.
Puheenjohtaja Timo Soini haluaa pitää puolueen hallituksessa ja ilman puheenjohtajan vaihtoa puolue jatkaa kivikkoista taivaltaan. Oletteko kuulleet, että Perussuomalaisten keskuudessa puhuttaisiin puheenjohtajan vaihtamisesta?
Vanhassa valtiohoitajapuolueessa puhaltavat aivan erilaiset tuulet kuin Perussuomalaisten joukoissa. Nykyinen Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne jyräsi Jutta Urpilaisen syrjään reilut kaksi vuotta sitten, mutta nyt puolueessa on jo väkeä, joka haluaa heittää Rinteen syrjään helmikuussa.
Sdp:n kannatuksen tipahtaminen on yksi syy kritiikkiin. Viimeisimmässä Ylen mittauksessa sdp oli jäänyt kolmanneksi eli puolue oli pienempi kuin keskusta ja kokoomus. Edes oppositio ei ole tuonut nostetta.
Sdp:n ja Perussuomalaisten vertaaminen saattaa tietysti tuntua epäreilulta. Sdp on hallinnut Suomea vuosikymmeniä ja sen riveistä on noussut pääministereitä ja presidenttejä. Demarit ovat tottuneet käyttämään valtaa monella tavalla.
Perussuomalaiset on populistinen, leimallisesti oppositiopuolue, jonka suuri kannatuspiikki nosti yllättäen valtaan. Perussuomalaisten kannatus on alusta lähtien nojannut vahvasti Soinin persoonaan.
Rinne ei ole vielä kertonut jatkoaikeistaan. Haastajia kuitenkin etsitään. Rinteen perintöprinssinä on pidetty eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtmania , mutta Lindtman ei ole ilmaissut olevansa vielä valmis haastajaksi. Aatteellisesti hän ei taida paljon erota Rinteestä tai Eero Heinäluomasta .
Helsingin Sanomien (19.7.) mukaan Rinteen vaihtamista ajava puolueoppositio on nostamassa oululaista Tytti Tuppuraista . Tuppurainenkaan ei kerro, onko hän kisassa mukana.
Siinä vaiheessa kun ensimmäinen haastaja ilmoittautuu mukaan, uusia haastajia seurannee perässä. Kokoomuksessa tuuli puhalsi jo Alexander Stubbin syrjään. Mikäli Soinia ei lasketa, puheenjohtajan pesti on jäänyt nykypolitiikassa lyhyeksi. Kokonaan eri asia on, pureeko johtajan vaihtaminen äänestäjiin.
Äänestäjän näkökulmasta olisi ehkä parempi, jos puolueet osoittaisivat itse uskoa omaan juttuunsa. Nyt tuntuu, että erikoistarjous seuraa toistaan liian nopeasti.