Suoritin palvelukseni Sodankylässä vuonna 2013 ja silloinen uudistettu taistelutapa oli vasta otettu käyttöön. Sitä kehuttiin moderniksi ja tehokkaaksi. Ukrainan sodan puhkeaminen ja kaikki tapahtumat sen jälkeen ovat todistaneet meille, että nykyinen sodankäynti on paljon hitaampaa ja vaikeampaa.
Yksi syy tähän ovat modernit droonilennokit ja niiden tehokas käyttö. Ukrainan taistelut ovat osoittaneet, kuinka monipuolinen ja tehokas ase drooni on osaavan joukko-osaston käytössä ja kuinka sen käyttöä kehitetään jatkuvasti vastaamaan kasvavaan tarpeeseen. Droonit ovat yleisiä rintamalinjalla ja niiden torjunta muodostunut ongelmalliseksi. Joukkojen eteneminen ei onnistu, jos ei ole tiedusteludronea ilmassa tai siihen koulutettuja taistelijoita häirintälaitteineen mukana hyökkäyksessä.
Taistelutilanteista on kuvailtu ajoittaista hämmennystä ja epätietoisuutta siitä, onko ilmassa oma vai vastapuolen lennokki. Sen on kuvailtu aiheuttavan joukoissa suurta pelkoa ja jopa pakokauhua. Lennokki kulkee nopeasti saavuttaen jopa 100 kilometrin tuntinopeuden ja sen pieni koko tekee siitä erittäin vaikean torjuttavan. Lisäksi joukkojen uupumus ja unettomuus luovat psyykkistä kuormitusta, koska drone voi liikkua suhteellisen huomaamattomasti. Joukkojen lepo- ja huoltopaikkojen on oltava syvällä rakennuksissa tai maan alla.
Olen itse huoltokomppanian kuljettaja ja voin sanoa, että olen ihmetellyt suuresti, milloin puolustusvoimat järjestää kertausharjoituksia/koulutuksia meille reserviläisille, jotka eivät ole palveluksensa aikana tottuneet drooneihin ja niiden käyttöön operatiivisissa tehtävissä. Jos joutuisimme itse rintamalle, meno olisi vähintäänkin sekavaa ja vaikeaa. Jos huoltolinkit katkaistaan, mikään armeija ei pysty toimimaan loputtomiin.
Suomen puolustusvoimia on aina kehuttu ja pelkkä statistiikka todistaa tämän. Meillä on suhteessa väkilukuun paljon reserviläisiä ja armeijamme on hyvin moderni. Olisiko silti aika satsata rahoitusta ja aikaa reserviläisten koulutukseen?