Unelmat ovat pyörineet viime aikoina mielessä. Olisiko nyt sopiva aika unelmille?
Sana unelma ei ole tähän mennessä kuulunut päivittäiseen sanavarastooni, emmekä oikeastaan puhu unelmista ystävienkään kanssa. Miksiköhän? Mieluummin sitä puhuu tosielämän suunnitelmista ja muista asiallisista asioista. Unelmista avautuessaanhan saattaa paljastaa vahingossa liian henkilökohtaista.
Lapselta kysyttäessä ei vastausta tarvitse kauaa odotella: nuoren miehen unelmana on jo vuosia ollut ”custom complete scootti signature deckillä”, ja säästössä on jo useita kymppejä sitä varten. Tämä unelma toteutuu!
Nuorempana realisti-äiti on varjellut itseään päiväunelmilta – mitä sitä turhia, kun einekset on haettava kaupasta, lapsi tarhasta ja pyykit ripustettava kuivumaan.
Tuossa elämänvaiheessa unelma on kaukainen vaaleanpunainen pilvi, kultareunainen, sellainen, joka maanpinnalta katsottuna näyttää kauniilta ja kutsuvalta. Viimeistään lentokoneen suihkahtaessa pilven läpi realisti-äiti kuitenkin toteaa lakonisesti, että vesihöyryähän se vain oli, ja valuu jo kohta sateena maahan.
Keski-ikäistyvä realisti-äitikin puuhastelee ja suorittaa kaikenlaista, mutta vähän laimea fiilishän sitä tahtoo jäädä. Mitä varten täällä oikein touhutaan, tässäkö tämä oli?
Sitten realisti-äiti päättää alkaa etsiä unelmiaan jostain lapsuuden ballerinasoittorasian ja opiskeluaikojen päiväkirjojen kätköistä. Ensin ne ovat vain haalistuneita mielikuvia. Sitten kun niitä rohkenee ajattelemaan oikein tosissaan, ne kirkastuvat! Ja jonain päivänä niistä saattaa jopa varovasti vihjata lähipiirille.
Unelmointia on katsella mielessään asioita, jotka houkuttelevat luokseen. Siellä ne odottavat, että realisti-minä vihdoin rohkaistuisi niitä tavoittelemaan. Unelmat on mahdollista saavuttaa vain hommiin tarttumalla. Siinä moni realisti-minä on onneksi jo valmiiksi hyvä. Unelma kyllä kannustaa ja kirittää.
Jos meillä ei ole unelmia, ei ole oikein mitään, mihin pyrkiä – syytä kasvaa ja kehittyä. Silloin elämä kuluu vähän kuin veneessä aalloilla kelluessa vastarantaa tähyillen sen sijaan, että ottaisi ja soutaisi lähimpään saareen, kasaisi märistä puista nuotion, sitten istuisi hetken ja alkaisi tarmokkaasti kaataa puita. Rakentaisi mökin, hakisi veneellä kumppanin mökkiin ja pian savu jo nousisikin mökin piipusta. Elämässä olisi pitkän aikaa oikea mieli ja merkitys.
Kaikki unelmat ovat aina hyväksi mielelle – myös järjettömät, mielettömät ja toteutumattomat. Ne avartavat mahdollisuuksien horisonttia – niin moni asia on kuitenkin lopulta tavoitettavissa, kun vain uskallamme. Uusi koti, ammatinvaihto, lomamatka, seikkailu vieraassa kaupungissa, uuden kielen oppiminen, pianonsoitto, oman yrityksen perustaminen!
Arjen keskellä kuhistessa on aivan paikallaan unelmoida vaikka vartti päivässä ilman realisti-minän puhinoita unelmien järkevyydestä – sitä ei koskaan tiedä, mihin kaikkeen se lopulta johtaa.
Minkälaisia unelmia sinulla on?
Kirjoittaja on nelikymppinen äiti, joka asuu Helsingissä, mutta opiskelee Rovaniemellä.