Valo lisääntyy nyt vauhdilla. Pohojosen ihiminen putkahtaa ulos pimeästä tunnelista, jossa se on hilautunut eteenpäin monta pitkää kaamoksen kuukautta.
Esi-isämme lepäsi talvet kuten luontokin. Istui pirtinpöydän ääressä tuohuksen valossa, kertoi tarinoita valon vuodenaikana tapahtuneista, söi, nukkui ja vuoli lusikoita. Elettiin luonnon rytmissä ja turhien virikkeiden ulottumattomissa. Sitten keväällä valon ilmestyessä heräsi, keräsi kamppeet ja lähti ulkohommiin – painoi kesän ja vähän syksyäkin, kunnes oli taas aika kunnioittaa luonnon hiljaiseloon laskeutumista.
Elämän rytmi on kuitenkin muuttunut: arkipäivät tehdään töitä vuoden ympäri, viikonloppuna ja lomilla sitten huilitaan. Jollakin tavalla tässä systeemissä on löydettävä itselle sopiva levon ja toiminnan rytmi. Toiset ovat iltaihmisiä, mutta systeemi on nykyään aamuihmisten: virka-aika alkaa kello 8 ja silloin olisi syytä olla nohevana työpöydän ääressä.
Moni meistä nukkuu aivan liian vähän. Ihan kokemuksesta tiedän, että älylaitteet pitävät helposti yötä myöten hereillä ja niiden sininen valo vaikuttaa yöunien laatuun. Mieli jää vähän kierroksille, vaikka keho lepäisikin. Ja kun mieli on kierroksilla, yöuni on katkonaista, stressitila ei hellitä ja aamulla herätessä tuntuu, ettei tässä mitään ole nukuttu.
Nukkuminen tekee hyvää keholle ja mielelle: elimistö korjaa itseään, rypyt kasvoilla siliävät ja päivän tapahtumat järjestyvät uuteen uskoon. Tyynyn painaumat poskissa voivat tosin kestää puolille päivin tiettyyn ikään tultaessa.
Mieli on rauhallisempi ja tyynempi: kiire ei vie mukanaan, keskittyminen on helpompaa ja tunteiden säätelykin onnistuu. Ylilyöntejä ja vahinkoja sattuu helpommin huonosti nukkuneena.
Kun nukkuu pitkään huonosti, ei oikeastaan missään välissä relaa kunnolla. Kehossa on jatkuva ylivireystila päällä. Öisin säpsyy hereille huolien ja päivän tapahtumien leikkaamattomien versioiden poukkoillessa mielessä. Se on kuluttavaa.
Nukkuminen on ollut aliarvostettua: tehokas ihminen myös nukkuu tehokkaasti, tekee töitä tarvittaessa pikkutunneille ja herää aamusta aikaisin viilaamaan sähköposteja. Nukkuminen ei kuitenkaan ole laiskottelua vaan itsensä hoitamista – yksi hyvinvoinnin kulmakivi.
Vietämme yli kolmasosan elämästämme unten mailla, eikä ole ihan sama, missä ja miten sen teemme. On arjen luksusta kallistaa kehonsa sopivan kovalle patjalle, puhtaille lakanoille ja alkaa puhista tyytyväisenä sopivan viileässä ja hämärässä huoneessa. Ja nukkua kerrankin niin pitkään, että herää luonnostaan. Harvinaista herkkua, mutta ihan mahdollista.
Jos ei voi nukkua aamulla pitkään, kannattaa petipuolelle vetäytyä illalla jo vähän aiemmin. Tutut rutiinit helpottavat unensaantia: ei hikijumppaa kovin myöhään illalla, lämmin suihku, huolipäiväkirjan kirjoittaminen, rentoutusharjoitus – mikä kellekin sopii.
7–9 tuntia unta vuorokaudessa. Ei mahdotonta, mutta vaatii joskus vähän toimenpiteitä. Elämä näyttää ihan eriltä, kun nukkuu tarpeeksi.
Reissuäiti on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnipalsta, jolla kirjoittaa Pipsa Kostamo. Hän on nelikymppinen äiti, joka asuu Helsingissä, mutta opiskelee Rovaniemellä.