Kesälomat on vietetty, ja ihana arki alkaa kohta taas löytää rullausvauhtinsa. Kesäloma on suomalaiselle kyllä kova juttu. Se on keskimäärin neljä viikkoa perheen yhteistä aikaa, jolloin tehdään kaikkea sitä, mitä ei muuten ehditä, levätään ja kiritään kiinni talven vapaa-ajan vajeet.
Odotukset ovat joka vuosi aina yhtä korkealla, ja kriisiä pukkaa, jos kaikki ei menekään niin kuin pitää. Säät pettää (aina), lapset hyppii seinille oltiin sitten Pariisissa tai Parkanon-mummilassa, parisuhde mättää, eikä stressi höllää ei sitten millään.
Lehdissä ja blogeissa on käyty tänä kesänäkin keskustelua siitä, kenen ehdoilla kesälomaa vietetään lapsiperheissä. Että vanhemmillakin on oikeus rentoutua! Ja lapsilla, raskaan ja aikataulutetun päiväkoti- tai kouluvuoden jälkeen.
Entäpä sitten arki? Niin meillä aikuisilla kuin lapsillakin on oikeus myös kohtuullisen rentoon ja hyvään arkeen, niin, ettei loma ole ainoa hengähdystauko. Että mennään joskus myös mukavuuden ehdoilla.
Yleisesti ottaen aikuiset kaipaavat lomalla elämyksiä, uusia maisemia ja vähän jotakin gurmeeta. Lisäksi aamu-unia, lukurauhaa ja lasin viiniä siistillä terassilla.
Lapset haluavat kokemukseni mukaan lähinnä jäätelöä ja ranskalaisia, kiireetöntä hengailua ja tämän päälle valvoa myöhään. Lapset onnelliset eivät tiedä elämysten tavoittelusta mitään: Heille loman kohokohta voi olla kolikkoponiajelu kauppakeskuksessa tai se kun isä heittää lätyn kattoon koko perheen toimiessa yleisönä. Kaikki nämä edellä mainitut ovat arkenakin mahdollisia.
Me aikuiset haaveilemme arkena lomasta, joka on yhtä kuin vapautta arjen rutiineista. Että olisi aikaa ja hyvä fiilis. Arjessa aika imeytyy mustaan aukkoon, nopeasykkeinen työ- tai kouluviikko on täynnä harrastuksia, vaatimuksia, kauppareissuja, taloyhtiön kokouksia, siivousvuoroja ja ylitöitä. Aikaa on vähemmän, mutta tehtäviä sitäkin enemmän.
Seuraavaa lomaa odotellessa voisi juuri nyt, kun kesän rentous on vielä jäsenissä, hiekan rapistessa sängyn alle unohtuneesta rantakassista, miettiä, mitä lomaminästä ja -moodista voisi säilyttää arjesta. Se olennainen: kiireettömyys ja vapauden tunne.
Lapsilla on tähän yksi hyvä täsmälääke: läsnäolo jokaisessa hetkessä. Jokamiehen mindfulness, sen hetkiseen tekemiseen pysähtyminen voi hyvin auttaa arjessa ylikuumentunutta aikuista mieltä. Olennaiseen keskittyminen. Liian kireän aikataulutuksen purkaminen.
Ehkäpä hellepäivän kevyt ”hällä väliä, juon nyt kahvia” -asenne toimisi. Se, että tuijottelisi taivasta, yksityiskohtia. Ajelisi kolikkoponilla, antaisi toiselle lukurauhan. Mahdollisuus upota kirjaan, ulkoilla rauhassa. Rikkoisi toistuvia rutiineja: Ottaisi kauppareissulla sen isomman jäätelön, menisi vaikka lasten kanssa rantalomalle uimahalliin. Kelit on mitä on, mutta sisällä on taatusti lämmin.
Kirjoittaja on nelikymppinen äiti, joka asuu Helsingissä, mutta opiskelee Rovaniemellä.