Testasin viisaalla pojallani ajatusta kirjoittaa muutoksesta. ”Ei äiti, ei ei, sun pitää kirjoittaa jostain konkreettisesta, niinku seinästä tai jääkaapista (istuimme aamupalapöydässä).”
Hyvä pointti! Onhan muutoksiakin käsinkosketeltavia ja sitten on niitä toisenlaisia muutoksia. Toiset näkyvät uusina jääkaappeina, toiset taas paljastuvat siinä, mistä kulmasta katsot maailmaa ja ihmisiä, miltä asiat yhtenä kauniina aamuna herätessäsi näyttävät.
Uusi jääkaappi ilahduttaa kyllä, varsinkin jos se on iso ja puhdas, mutta pitkäkestoisempia vaikutuksia saa silloin, kun jokin omassa ajattelussa, mielentilassa ja asenteessa naksahtaa uuteen asentoon. Sama tuttu turvallinen elämä ei enää tunnukaan omalta. Ensin saattaa lähteä jääkaappi, vaihtua seinän väri, sitten tulla sanottua suoraan, ja lopulta lähdettyä ihan uuteen suuntaan.
Ympärillämme on usein ihmisiä, jotka eivät oikein meinaa sulattaa sitä, että muutumme. Kun alat tehdä asioita eri tavalla ja katsella asioita vähän uudesta, vieraasta kulmasta, se tuntuu uhkaavan muiden rauhaa. Siinä saattaa koko perheen arki vinksahtaa vähän sijoiltaan, kun äiti tai isä tai mummo etelässä panee vähän tuulemaan.
Muutos ei takaa pelkkää mukavuutta, emmekä me kaikki halua muutosta samaan aikaan. Joskus läheisen muuttuminen aiheuttaa lumipalloefektin, jonka lopputulosta ei heti alkumetreillä näe kukaan.
Usein suurin muutos tapahtuu sisällämme hitaasti – ja se sitten mullistaakin koko homman: sen ansiosta voi nähdä oman elämänsä, itsensä, ympäristönsä ja kaikki niiden mahdollistamat asiat uudesta kulmasta. Joskus täytyy kuitenkin ravistella ja raaputella aivan perustuksia, jopa kantavia seiniä rajummalla otteella – jotta se sisällä jo pitkään pyristellyt muutos uskaltaa tulla ulos ja mahtuu olemaan ihan kokonaisuudessaan.
Lapset sopeutuvat muutoksiin tunnetusti hyvin. He eivät ole ehtineet jumiutua mihinkään kuvioon, he eivät vielä osaa tyytyä tai laskelmoida, heillä järkiratkaisut eivät vielä mene tunteiden edelle – eikä huomispäivä pelota, vaan edessä on aina uusi päivä ja uudet seikkailut. Aikuinen pyrkii kontrolloimaan kaikkia mahdollisia muuttujia, vaikka sen kustannuksella, että elämä alkaa kiertää samaa kehää.
Asioiden pysyvyydessä on aina puolensa, ja tietyt vankat perusrakenteet luovat turvalliset puitteet kasvamiselle ja epäonnistumiselle – mutta joskus niihin voi tyssätä koko homma. Onkin tärkeää olla hajulla siitä, mitä itsessä tapahtuu – mitä vielä voisin tai haluaisin, jos…
Muuton yhteydessä löysin vanhat aarrelaatikkoni. Rähjäiset monta muuttoa kestäneet banaanilaatikot, joissa oma nuoruus on kulkenut koko ajan mukanani. Elämässäni pysyvä – mutta samalla hitaasti muuttuva – löytyi sieltä: ystävien kirjeet, joissa kuuluu sama ääni kuin tänä päivänä puhelimessa, asiat, jotka olivat silloin aluillaan ja ovat sopivasti muuttaneet muotoaan.
Maailmassa asiat muuttuvat koko ajan, vaikka kuinka sitkeästi pitäisimme kiinni menneestä – muutos on ainoa pysyvä tila – ei tänne ole hankeen istumaan tultu.
Reissuäiti on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnipalsta, jolla kirjoittaa Pipsa Kostamo. Hän on nelikymppinen äiti, joka asuu Helsingissä, mutta opiskelee Rovaniemellä.