Rehtori Heikki Ervast kulkee ympäri maail­maa ker­to­mas­sa suo­ma­lai­ses­ta kou­lu­jär­jes­tel­mäs­tä – Ro­va­nie­mel­lä vie­rai­le­via "kou­lu­tus­tu­ris­te­ja" kiin­nos­ta­vat re­von­tu­let ja jou­lu­puk­ki

Lapin yliopiston harjoittelukoulun rehtori Heikki Ervastin työpiste sijaitsee Rovaniemellä, mutta työ vie häntä ympäri maailmaa, useimmiten Kiinaan.

Kuva: Jouni Porsanger

Rehtori Heikki Ervast kokee suomalaisen koulumaailman olevan myllerryksessä.

Uusi opetussuunnitelma on herättänyt paljon keskustelua esimerkiksi erityisoppilaiden ottamisesta mukaan tavalliseen opetukseen.

– Tämä keskustelu tuntuu sensaatiohakuiselta. Asia kun ei ole joko tai, vaan ennemminkin sekä että, Lapin yliopiston harjoittelukoulua luotsaava Ervast sanoo.

Hänen mukaansa tulevaisuudessa painottuvat erityisesti vuorovaikutuksen ja yhteistyön taidot. Esimerkiksi uudet koulurakennukset ovat usein melko avoimia tiloja, eikä perinteisiä luokkahuoneita enää nähdä niin paljoa.

– Siinä on tiettyjä etuja, mutta toisaalta on yhä enemmän oppilaita, jotka tarvitsevat vähävirikkeistä ympäristöä.

Ervast painottaisi tutkimustuloksiin perustuvaa toimintaa trendien seuraamisen sijaan.

– Nykymaailmassa on paljon keskittymiskykyyn vaikuttavia ja huomiota hajottavia tekijöitä, ja lapsen on vielä vaikeampi palauttaa keskittyminen.

Ervast on huolissaan luokanopettajakoulutuksen suosion laskusta. Esimerkiksi Lapin yliopistoon luokanopettajaksi pyrki viime vuonna reilu 800 hakijaa, kun vielä vuonna 2015 hakijamäärä oli noin 1 000.

– Ammattia pitäisi kehittää, että saadaan jatkossakin parhaat hakijat. Koulutusta pitäisi hioa vastaamaan paremmin käytännön työssä kohdattuja asioita.

Vaikka kiinnostus luokanopettajakoulutusta kohtaan laskee, Suomen koulujärjestelmän maine on maailmalla entisellään. Ervast vieraileekin säännöllisesti eri puolilla maailmaa kertomassa suomalaisesta osaamisesta.

Iso osa vierailuista suuntautuu Kiinaan. Kiinalaiset olivat kiinnostuneita paitsi yleisesti suomalaisesta järjestelmästä, myös esimerkiksi Suomessakin paljon puhuttaneesta ilmiöpohjaisesta oppimisesta.

Uusimmassa opetussuunnitelmassa ilmiöpohjaisuudella tarkoitetaan oppiainerajoja rikkovaa, tutkivan otteen ottamista oppimiseen. Tällöin oppiminen ei siis perustu 45 minuutin oppitunteihin tai oppikirjan aukeamakokonaisuuksiin, vaan ongelmanratkaisuun ja ilmiöiden hahmottamiseen laajempina kokonaisuuksina.

Kiinassa projektiopetus on Ervastin mukaan usein johdettua ja opettajavetoista, ja sillä tähdätään näyttävään lopputulokseen. Suomessa matkan aikana tapahtuvaa oppimisprosessia pidetään tärkeämpänä.

Muitakin eroja maiden välillä on.

– Kiinassa esimerkiksi ilmiöpohjaisuus tarkoittaa enemmän ongelmanratkaisua, Suomessa taas painotetaan lapsen omaa kokemusta, Ervast sanoo.

Kiinnostus suomalaista koulujärjestelmää kohtaan alkoi herätä vuosituhannen alussa. Tuolloin suomalaisen koulutuksen maine alkoi kiiriä, ensin Eurooppaan ja sitten Aasian suuntaan.

Nykyään suurin osa koulutusviennistä tapahtuu Suomen ja Kiinan välillä, mutta muitakin maita on. Tänä keväänä Lapin yliopiston harjoittelukoululla on käynyt kiinalaisten lisäksi muun muassa hollantilaisia vieraita.

Vieraille järjestetään luentoja ja työpajoja ja he pääsevät myös seuraamaan koulun oppitunteja.

Rovaniemellä kiinnostaa myös niin kutsuttu koulutusturismi.

– Täällä yhdistyvät koulutuksellinen osaaminen sekä revontulet, napapiiri ja joulupukki.

Koulutusviennin lisäksi harjoituskoulu toteuttaa erilaisia projekteja, joista viimeisin, harjoittelukoulun ja ison italialaisen kouluverkon yhteinen projekti saatiin alkukuusta päätökseen.

Projektissa Ervast opetti italialaisille keskustelu- eli dialogitaitoja yhdessä muutaman muun suomalaisen kanssa.

– Saattaa kuulostaa kummalta, että juuri italialaiset kaipaavat apua dialogiin, mutta siinä tärkeintä onkin kuunteleminen, ei jatkuva puhuminen, Ervast naurahtaa.

Projektissa etsittiin työkaluja siihen, kuinka käydä vuoropuhelua oppilaiden terveyden edistämiseksi. Italiassa ei nimittäin opeteta terveystietoa oppiaineena.

Kokoontumiskertoja oli yhteensä kolme, ja jatkoa on jo pyydetty.

Koulutusviennissä on kyse pedagogisen osaamisen viemisestä toiseen maahan. Ervast muistuttaa kuitenkin, ettei minkään maan järjestelmää voi suoraan siirtää tai kopioida toiseen maahan, vaan kulttuuriset erot tulee ottaa huomioon.

Lisäksi koulutusviennissä oppivat sekä viejä että vastaanottaja.

– Kiinassa ollaan esimerkiksi digitaalisen oppimisen kanssa varsin pitkällä Suomeenkin verrattuna.

Koulutusvienti voikin auttaa uusien näkökulmien avautumisessa.

– Ei arvoteta, mikä toimii paremmin kuin muualla, vaan mietitään syitä, miksi tuolla tehdään noin, Ervast pohtii.

Samalla oppii perustelemaan suomalaisia ratkaisuja, mikä kerryttää myös omaa ammattitaitoa.

– Kun kertoo vieraalle omastaan, joutuu samalla arvioimaan sitä.