Oma koti on elämän perusedellytys. Ilman asuntoa on erittäin vaikeaa opiskella, käydä töissä sekä rakentaa omannäköistä elämää. Tämän asian äärelle pysähdytään erityisesti 17.10., jolloin vietetään Asunnottomien yötä osana YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää.
Asunnottomuus on lähtenyt Suomessa jälleen kasvuun kymmenen vuoden laskun jälkeen. Suomessa on 3 806 asunnotonta (joulukuu 2024). Tilastossa ovat mukana henkilöt, joilla ei ole omaa asuntoa tai voimassa olevaa vuokrasopimusta.
Ara:n luku on vain suuntaa antava, koska esimerkiksi piiloasunnottomuus ei ole tilastoitavissa. Piiloasunnoton voi olla kirjoilla asunnossa, jossa ei todellisuudessa voi asua esimerkiksi väkivallan uhan vuoksi.
Asunnottomuus on usein tapahtumien ja haasteiden summa, jossa syy ja seuraus on vaikeasti osoitettavissa. Kohtaamme päivittäin asunnottomuuden aiheuttamia haasteita: häpeää, ahdistusta, yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta, turvattomuutta, syveneviä talousvaikeuksia, näköalattomuutta, mielenterveys- ja päihdeongelmia – negatiivisten vaikutusten lista on pitkä.
Asunnottomuus on usein rakenteellinen kysymys. Esimerkiksi sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset vaikeuttavat asunnon saamista ja pitämistä. Kuntien ja hyvinvointialueiden omistamia tukiasuntoja on liian vähän.
Lapissa ja erityisesti Rovaniemellä on viime vuosina havahduttu vaikeaan asuntopulaan. Asuntoja on valjastettu palvelemaan kasvanutta turismia, eikä niitä riitä kaikille tarvitseville. Asumiskulut ovat myös nousseet korkeiksi.
Asunnottomuuden vähentämiseksi tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja ja moninaista tukea asumiseen. Asunnottomuus ilmiönä tulee tehdä näkyväksi ja ratkaisuja etsittävä yhdessä. Tähän asti on palloteltu vastuuta ja riidelty vaikean ilmiön ympärillä. Nyt on päätösten ja toiminnan vuoro.