Suomalaisten kasvuiässä olevien kilpaurheilijoiden rasitusvammojen määrä on kasvanut. Asiasta ei ole vielä olemassa tarkkaa tutkimustietoa, mutta urheilulääkärien arvio selkeä: lisääntyneet ovat.
–Kyllähän nuorten rasitusvammat ovat meillä jokapäiväinen riesa. Trendi on selvästi havaittava.
–Nuorimmat rasitusvammapotilaani ovat olleet alle 10-vuotiaita. Määriin tulee selvä piikki murrosiän kasvupyrähdyksen aikana, Helsingin Urheilulääkäriasemalla työskentelevä liikuntalääketieteen erikoislääkäri Klaus Köhler sanoo.
Nuorten rasitusvammojen lisääntymisten syy on karkeasti yksinkertaistettuna se, että harjoitellaan liian paljon liian nuorena ja liian yksipuolisesti. Samaan aikaan nuorten luontainen liikkuminen on vähentynyt – eli treenataan enemmän, mutta liikutaan vähemmän.
Joukkuelajeissa yksi rasitusvammariskiä nostava tekijä on se, että nuoret ovat keskenään fyysisesti erilaisissa kehitysvaiheissa, mutta riittävän yksilölliseen valmennukseen on harvoin mahdollisuutta.
Isoista lajeista jalkapallossa harjoitusolot ovat muuttuneet 2000-luvulla merkittävästi, kun Suomen on rakennettu satoja tekonurmikenttiä. Monien mielestä ne ovat lisänneet urheiluvammojen määrää.
–Alkuperäinen AstroTurf-tekonurmialusta oli selkeästi vammaherkempi kuin luonnonnurmi, mutta nykyaikaisten tekonurmialustojen osalta tutkimustulokset vaihtelevat. Osassa tutkimuksista uudentyyppisillä tekonurmilla on ollut jopa vähemmän vammoja kuin luonnonnurmella.
–Tärkeintä on, että alusta on hyvässä kunnossa ja lajiin sopiva, oli se sitten tekonurmi, luonnonnurmi tai joku muu. Hyvä tekonurmikenttä on parempi kuin huono luonnonnurmi, myös HJK:n liigajoukkueen lääkärinä työskentelevä Köhler sanoo.
Tekonurmien ansiosta jalkapallon ympärivuotinen lajiharjoittelu on Suomessa mahdollista. Ero entisaikoihin on iso.
–Nimenomaan tällä jatkuvalla, lähes tauottomalla lajiharjoittelulla on ollut vaikutusta vammoihin ja niiden määrään, ilman, että se johtuisi niinkään tekonurmista pelialustana.