Aloitin työni vuoden vaihteen jälkeen Keminmaan seurakunnan diakonina. Diakoneja on kutsuttu rakkauden ammattilaisiksi edesmenneen suomirockin legendan Juice Leskisen laulua lainaten. Syykin on selvä: diakonit tekevät työtä kirkossa haavoittuvassa elämäntilanteessa olevan ihmisen apuna ja tukena, oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja rauhan edistäjinä, välittävien yhteisöjen rakentajina sekä luomakunnan varjelijoina.
Takanani on pitkä ura kirkon nuorisotyössä, jota arvostan suuresti. Sydämessä on kuitenkin diakoniksi valmistumisen myötä syttynyt halu olla rakkauden ruohonjuurityössä, kipeimmin apua tarvitsevien rinnalla. Kun on tarve taloudelliselle tuelle, keskusteluavulle, surun ja kivun jakamiselle tai toisen ihmisen läsnäololle, sitä varten minä olen, me olemme -diakonit. Koskaan ei ole häpeä pyytää apua. Yksin ei tarvitse selvitä.
Oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus ja rauha ovat suuria ja tärkeitä sanoja. Niiden merkityksen ymmärtää kipeästi silloin, kun ne puuttuvat. Näiden arvojen puolesta diakoniatyössä taistellaan yhteiskunnan ja yksilön tasolla -ikään, sukupuoleen, rotuun tai uskontoon katsomatta. Rakkautta on olla ihminen ihmiselle.
Diakoniatyö ei ole vain tulipalojen sammuttamista vaan myös ennaltaehkäisevää rakkauden työtä. Tätä toteutetaan seurakuntien, rakkauden yhteisöjen, muillakin työaloilla monin tavoin. Itse toivon seksuaalineuvojan osaamisellani voivani auttaa myös erityisesti ihmissuhteiden ja seksuaalisuuden erilaisissa kysymyksissä. Ettei rakkaus kuolisi tai satuttaisi.
Saavuin Meri-Lappiin töihin etelästä. Tein irtioton suuresta seurakunnasta tullakseni paikkaan, jossa polut luonnon hoitavaan syliin ovat lähempänä. Tutkimusten mukaan jo vartin oleskelu luonnossa edistää terveyttä. Luonnon hoitaessa meitä olemme velkaa sen, että mekin hoidamme luontoa. Diakonin virkapaidan vihreä väri ei suotta ole minulle ylpeydellä kannettava. Minulle se on rakkauden väri. Se kertoo rakkaudesta koko luomakuntaan: luontoon, eläimiin ja ihmisiin.
”Vain ne, jotka rakastavat
näkevät polun siellä
missä muut näkevät muurin.”
- Tommy Taberman