Voi ei! Taasko tätä?
Lukija vaipuu melkein epätoivoon Lena Anderssonin hiljattain suomennetun Vailla henkilökohtaista vastuuta -romaanin äärellä.
Kirjan päähenkilönä seikkailee runoilija ja filosofi Ester Nilsson, jonka epätoivoisiin rakkausseikkailuihin saatiin tutustua jo Anderssonin edellisessä romaanissa, Ruotsin arvostetun August-palkinnon voittaneessa Omavaltaisessa menettelyssä. Epätoivoisia hahmon rakkausseikkailut ovat siksi, että tämä on suhteessa aina se, joka on enemmän rakastunut ja sen takia valmis minkälaisiin tahansa uhrauksiin rakkautensa tähden.
Nyt Lena Andersson on pannut päähenkilönsä rakastumaan naimisissa olevaan mieheen. Eikö se pahuksen Nilsson ikinä opi mitään?
- Ei todellakaan. Ihminenhän toistaa virheitään, Andersson sanoo.
Hän uskoo, että Ester Nilsson ärsyttää – ja myös viehättää – monia lukijoita siksi, että hahmo on esitetty rakkaussuhteen aktiivisena osapuolena.
- Nainen saa olla tiettyyn rajaan asti aktiivinen rakkaudessa. Mutta jossain vaiheessa hänen täytyy maksaa aktiivisuudestaan, Andersson pohtii.
"Maksu" tarkoittaa nimittelyä syöjättäreksi, noidaksi tai huoraksi. Nainen saa toisin sanoen niskaansa kaikki ne ikiaikaiset kliseet, joita naissukupuoleen on liitetty.
Lena Anderssonin rakkausromaanit ovat herättäneet lukijoissa monenlaisia reaktitoita. Monien on ollut vaikea ymmärtää, että fiksu nainen voi käyttäytyä niin tyhmästi kuin kirjojen päähenkilö käyttäytyy.
- Toiset taas ovat sanoneet, että ai, kirjoitit kirjan minusta, Andersson kertaa.
Ester Nilssonin itsepintaisuus on nähty tyhmyytenä, mutta joidenkin lukijoiden mielestä se on rehellisyyttä. Tämä seuraa sydämensä ääntä ja näkee vaivaa sen eteen, mitä pitää oikeana.
Vailla henkilökohtaista vastuuta -kirjassaan Andesson nostaa pääosaan moraaliset kysymykset ja arvot. Ester ei voi ymmärtää, miksi mies pitää rakastajatarta, jos kerran on naimisissa – tai miksi on yhä naimisissa, jos kerran rakastaa toista.
Miestä moraaliset kysymykset eivät vaivaa. Hän näkee itsensä vain uhrina, johon rakastajatar on iskenyt kyntensä.
- Meillä on vuosisatainen klisee, että mies ei voi hallita seksuaalista haluaan. Se on aina nainen, joka viettelee syntiin, Andersson sanoo.
Hänen mielestään miespoliitikkojen tekstiviestisekoilut ja pääministerin morsiankohut kuvastavat samaa ilmiötä: ajatellaan, että pojat ovat poikia.
- Mutta kyllähän ihmiset nauravat sellaiselle miehelle. On silti seksismiä, että naisten ja miesten seksuaalisuudesta puhutaan eri tavalla, hän sanoo.
Kaksi vuotta sitten ilmestyneen Omavaltaista menettelyä -romaanin suosio oli Lena Anderssonille yllätys. Hän odotti parintuhannen kappaleen myyntiä, mutta painosmäärät ovat monikymmenkertaiset.
Kirjailijalla on sen jälkeen riittänyt vientiä kirjallisuustapahtumissa ja esitelmätilaisuuksissa. Suomessa hän oli toukokuussa Helsinki Lit -tapahtumassa. Seuraavan kerran hänet nähdään syksyllä Turun kirjamessuilla, jossa Ruotsi on teemamaana. Syksyn kalenteri on jo täyttymässä.
Andersson sanoo, ettei varsinaisesti nauti esiintymisestä, muttei pane pahakseen esiintymiskutsuja.
- Se kertoo siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita siitä, mitä kirjoitan, hän sanoo.
Toisaalta pr-työ vie aikaa kirjoittamiselta. Uusimman kirjansa Andersson viimeisteli junamatkoilla ja hotelleissa kirjallisuuskiertueiden välillä.
- Viimeisteleminen käy noinkin, mutta uuden aloittaminen ei onnistu pikku pätkissä, hän pahoittelee.
Lisää aikaa kirjoittamiselle tuo kuitenkin se, että Andersson aikoi kesän kynnyksellä luopua kolumnistin ja kriitikon tehtävistä Dagens Nyheterissä . Ester Nilssonin epätoivoinen rakkaus teki Anderssonista päätoimisen kirjailijan.
Lena Andersson
Ruotsalainen kirjailija, kriitikko ja kolumnisti.
Syntynyt 1970.
Asuu Tukholmassa.
Suomeksi julkaistu romaanit Duck City (Johnny Kniga 2008), Omavaltaista menettelyä (2014) sekä Vailla henkilökohtaista vastuuta (Siltala 2015).
August-palkinto Omavaltaista menettelyä -romaanista.
Anderssonin vinkit ruotsalaiseen kirjallisuuteen:
Hjalmar Söderberg: Söderberg kirjoitti teoksensa noin 100 vuotta sitten. Hän on se kirjailija, jota kaikki nuoret kirjallisuusintoilijat ovat lukeneet teini-iässä. Söderbergin ruotsinkieli on eleganttia, tyylikästä ja eloisaa.
Kristina Lugn: Tarkkanäköinen runoilija ja näytelmäkirjaija. Hän näkee elämän absurdit piirteet ja kirjoittaa niistä humoristisesti ja vivahteikkaasti. Naurat, vaikka asia on vakavaa, suorastaan mustaa.
Lena Andersson: Minun teoksiani kannattaa lukea, koska minulla on sanottavaa. En koskaan kirjoita, jollei minulla ole asiaa.