Hallituksen säästöhöyläysohjelmaan kuuluu yhtenä osana lasten varhaiskasvatuksen rajoittaminen. Elokuun alussa voimaan tulevan lain mukaan lapsella on oikeus saada varhaiskasvatusta vain 20 tuntia viikossa, mikäli vanhemmat eivät työskentele tai opiskele päätoimisesti.
Varhaiskasvatuksessa on noin 230 000 lasta. Jos hallituksen tahto olisi toteutunut kaikissa kunnissa, 11 000 lapsen oikeutta päivähoitoon olisi rajattu. Kuntien ei tarvitse tehdä erillistä päätöstä, jos ne ottavat rajoituksen käyttöön sellaisenaan.
Päivähoito-oikeuden rajaamisella hallitus tavoitteli julkiselle sektorille 62 miljoonan euron säästöjä. Kun osa suurista kaupungeista ei rajannut päivähoito-oikeutta, säästöt jäävät huomattavasti pienemmiksi.
Suurimmista kaupungeista esimerkiksi Helsinki, Espoo, Tampere ja Turku eivät rajaa päivähoito-oikeutta. Eräiden ammattijärjestöjen laskujen mukaan noin 30 kuntaa on päättänyt olla rajaamatta subjektiivista oikeutta päivähoitoon.
Osa kunnista rajaa subjektiivista päivähoito-oikeutta, mutta ei suurenna ryhmäkokoja.
Sinänsä tässäkin aikeessa on hallituksille jos useammallekin tyypillisestä toimintatavasta. Valtio säästää kuntien piikkiin.
Onko nyt sitten niin, että esimerkiksi yllä mainitut suuret kaupungit ovat niin rikkaita, että niillä on varaa hoitaa kaikkien halukkaiden ja tarpeessa olevien lapset? Vai onko kysymys siitä, että monessa kunnassa nähdään, että päivähoito-oikeuden rajaamisella saavutettavat säästöt jäävät pieniksi siihen nähden millaista byrokraattista riesaa järjestelystä koituu?
Esimerkiksi Lapista löytyy taloudellisesti tiukoilla olevia pieniä kuntia, jotka ovat päättäneet rajoittaa päivähoito-oikeutta. Tarkemmassa tarkastelussa huomataan, että rajoitus saattaa koskea yhden käden sormilla laskettavia perheitä.
On selvää , että tällaisessa tilanteessa säästöt ovat mitättömiä. Sen sijaan asiasta vastuusssa oleville viranhaltijoille toiminnasta koituu ylimääräistä työtä. Haittaa menettelystä on myös esimerkiksi perhepäivähoitajille, joiden työmäärään ja tuloihin asialla on vaikutuksensa.
Syntyy mitätön säästö, mutta mitätöntä suurempi riesa.
Lain mukaan myös työttömien lapsilla on erityisestä syystä oikeus täysipäiväiseen päivähoitoon. Kunnat ovat suhteutuneet perusteluihin eri tavoin. Joissain kunnissa vanhempien ilmoitus riittää, mutta joissakin kunnissa pitää olla esimerkiksi lausunto lääkäriltä tai neuvolasta.
Joissakin päivähoito-oikeutta rajoittavissa kunnissa saatetaan jakaa päivähoitopaikat ensin lain mukaan. Jos paikkoja jää auki, niin ne jaetaan työttömien lapsille.
Päivähoidossa on kyse nimenomaan lasten oikeuksista. Usein on niin, että päivähoito olisi hyväksi perheille, jotka eivät välttämättä jaksa, pysty tai osaa puolustaa oikeuksiaan.