Hemmo Koskiniemi esittää (LK 13.1.) vapaata, rajoittamatonta kalastusoikeutta kaikille ja tuo esiin rivien välissä, että tämän oikeuden puute on syy sisävesiemme rappiotilaan.
Kalastus on aina ollut tärkein elannon lähde näillä leveysasteilla. Se oli sitä esi-isiemme asuttaessa maan. Kalastuksen avulla meidänkin poltettuun kyläämme palanneet onnistuivat aloittamaan uuden elämän. Kalastus oli myös tärkeä osa kaupallista erätaloutta ja esimerkiksi hauki jo historiallisella ajalla erittäin tärkeä kauppakala.
Nyt maaseudunkin asukkaat ostavat kalansa mieluiten kaupasta. Se on todennäköisimmin ulkomailla keinotekoisesti kasvatettu ja tuotettu. Hyvin lyhyellä ajanjaksolla ammattikalastajat ovat hävinneet järviltämme. Tilalle on tullut hajanainen joukko kalanrääkkääjiä ja eläkeläisukkoja pilkkeineen ja verkkoineen. Yhteistä heille on, ettei kumpikaan ymmärrä tai välitä vesiekologiasta höykäsen pölähtävää.
Uudistettu kalastuslaki toi sikäli muutosta, että siinä korostetaan luonnonmukaisuutta kalan tuottamisen sijaan, mutta käytännössä osakaskuntia ei valvota toimissaan.