Pohjoisissa rajavesistöissä Suomen, Norjan ja Venäjän viranomaisten pitää päivittää riskiarviot ja tarvittaessa ryhtyä tositoimiin lohiloisen torjumiseksi. Tätä mieltä on suomalais-norjalainen rajavesistökomissio, koska loista (Gyrodactylus salaris) on jo havaittu Tuuloma- ja Kuolajoessa.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) oululaista tutkimusprofessori Jaakko Erkinaroa tieto loisen leviämisestä huolestuttaa. Kyseessä ovat isot Ylä-Tuuloman tekoaltaan alapuolella olevat joet, joiden vesissä elää edelleen isoa alkuperäistä lohta.
Kuolajoki laskee Murmanskin esikaupungin Kuolan kohdalla Kuolavuonoon, mutta Tuuloma jää kahden padon väliin. Tuulomajoen lohen säilymisestä on kiittäminen Stalinin ajan taidoilla tehtyä pitkää lohiporrasta Murmasin tasalla olevan voimalapadon ohi.
– Lohiloinen muodostaa vakavan uhan Barentsinmereen laskevien vesistöjen lohikannoille, komissio toteaa raportissaan.
– Luonnonlohi on tärkeä laji joki- ja vuonoekosysteemeissä.
Komissio kehottaa Norjan ja Suomen viranomaisia pyytämään Venäjän viranomaisia ryhtymään heti torjumaan ja rajoittamaan loisen leviämistä. Gyrodactylus salaris on juuri se tuholainen, jonka takia Suomessakin Nelostien varrella käsketään desinfioimaan kalavehkeitä.
– Komissio pitää tarpeellisena, että asiassa vastuulliset viranomaiset tiivistävät yhteistyötään ja koordinoivat ennaltaehkäiseviä toimiaan, komissio suosittaa.
Loisepäily pilaa tärkeän simpukkakokeen
Professori Erkinaro pelkää, että Tuuloman altaan yläpuolelle ja Luttoon aiottu simpukkakoe estyy lohiloisen takia. Tarkoitus oli istuttaa jokeen lohen mätiä, josta kasvavien lohien poskiin simpukan toukat olisivat päässeet suojaan kasvunsa alkuvaiheissa.
– Kalojen siirrot ja semmoiset ovat tietysti kiellettyjä, Erkinaro arvioi.
Suomen, Norjan ja Venäjän tutkijoiden piti EU:n Kolarcticin rahoittamana tutkia, voiko jokihelmisimpukan eli raakun saada lisääntymään – mitä ei ole jokien patoamisen ja lohen häviämisen jälkeen tapahtunut kymmeniin vuosiin.
– Oli tarkoitus siirtää Venäjän puolelle Ylä-Tuuloman padon yläpuolelle mätiä ja katsoa millä tavalla mädistä hautuvat poikaset mahdollisesti saisivat raakun elinkierron käynnistettyä.
– Ne haaveet on nyt tietysti haudattava. Tämä on minun oma tulkinta tällä hetkellä.
Loisen leviämisen estäminen etusijalla
Lohiloisen aiheuttamalla tartunnalla on komission mukaan mittavat ekologiset ja yhteiskunnalliset seuraukset rajavesistöille ja erityisesti saamelaiskulttuurille.
– Tartunnan leviämisen estäminen on asetettava etusijalle johtuen mahdollisen tartunnan laajamittaisista vaikutuksista yhteiskuntaan, kulttuuriin ja ympäristöön.
Erkinaron mukaan ison vesistön puhdistaminen loisista on kallista ja vaikeaa. Norjassa on jokia myrkytetty, jolloin koko kalasto kuolee ja sitten jokeen on saatava kotiutettua uudet kalakannat.
Luonnonlohta uhkaavat myös kalankasvatuslaitoksista karanneet kalat, lohitäi ja tietyt tulokaslajit, kuten kyttyrälohi. Erityisesti smoltteihin merivaiheessa kohdistuvia uhkia ei vielä tunneta riittävästi ja komission mukaan tilanteesta tarvitaan lisää tietoa.
Tuulomajoessa kasvatetaan Erkinaron mukaan kirjolohta, kuten Norjan rannikoilla suurissa kasseissa. Kirjolohen poikasten alkuperä saattaa syy loisen leviämiseen. Professorin mukaan suurimmat riskit ovat elävän kalan siirroissa vesistöstä toiseen.