Haparanda-Tornion Sukututkimusyhdistyksessä on jäseniä rajan molemmin puolin. Se tuo tutkimukseen uutta virtaa ja näkemystä, sillä harva oikeasti ymmärtää miten paikallisen asukkaan juuret saattavatkin olla toisesta valtiosta.
Yhdistyksen puheenjohtajana toimivalle Pekka Salmellekin tuli aikoinaan yllätyksenä se, miten alueella asuvien juuret kietoutuvat toisiinsa tavalla tai toisella kahden eri valtakunnan alueella.
- Yhdistysaktiivien kanssa todettiin, että mehän olemme kaikki sukulaisia keskenämme, kertoo Salmi.
Aikoinaan Tornionlaaksossa pitäjien, kylien ja osittain myös tilojen historialliset rajat menivät Tornionjoen poikki. Samoja sukuja saattoi asua molemmin puolin jokea. Tänä päivänä joki rajaa selkeästi Ruotsin ja Suomen kahdeksi eri valtioksi.
- Se ei kuitenkaan ole estänyt ”poikkinaintia”, joka on jatkunut Haminan rauhasta tähän päivään. Tämä selittää sukulaisuuden jatkuvan leviämisen rajan molemmin puolin, tuumaa Salmi.
Vaikka raja-alueen sukututkimus on verrattain erittäin mielenkiintoista, siinä on omat vaikeutensa. Tähän vaikuttaa historia.
Haminan rauhaan eli vuoteen 1809 saakka Tornionlaakso kuului Länsipohjan lääniin, joka ulottui Uumajan eteläpuolelta Kaakamojoen itäpuolelle Tornion ja Keminmaan väliin. Kemijokilaakso kuului Pohjanmaan lääniin.
- Kun Suomesta tuli osa Venäjää, jäi suurin osa Tornionlaakson historiallisista asiakirjoista Ruotsin arkistoihin. Se hankaloittaa edelleen paitsi historioitsijoiden työtä, mutta myös sukututkimusta. Asiakirjojen digitointi on onneksi helpottanut työtä suuresti, kertoo Salmi.
Tästä hyvänä esimerkkinä on Alatornion pitäjän kylien kartat 1680-luvulta, jotka ovat osittain Suomessa ja osittain Ruotsissa. Kuitenkin kartoille oleelliset selitykset ovat ainoastaan Ruotsissa.
Suomessa arkistot ovat pääsääntöisesti ilmaisia tai niiden käyttömaksut ovat alhaisia. Näin ei kuitenkaan ole Ruotsissa, jossa arkistoihin käsiksi pääseminen maksaa.
Jos omien sukujuurien tutkiminen kiinnostaa, alkuun pääsee jo sillä, että tietää omien isovanhempiensa nimet ja syntymäajat.
- Moni on aloittanut sillä, että on mennyt hautausmaalle tarkistamaan nämä seikat. Suomessa on laki, jonka valossa tietoja pidetään salassa sadan vuoden verran. Jos omat tiedot riittävät 1900-luvun alkuun saakka, niin siitä on helppo lähteä selvittämään historiaa taaksepäin, kertoo Salmi.
Pekka Salmen oma kiinnostus sukujuuriinsa lähti liikkeelle 90-luvulla. Hän kävi äidin puolen sukukokouksia varten tutkimassa kirkonkirjoja Oulun Maakunta-arkistossa.
Tutkiminen kuitenkin jäi hetkeksi aikaa, kunnes jossain vaiheessa työkaverit alkoivat kyselemään Salmelta onko hänen nykyisen asuinpaikkansa lähellä olevalla Salmenkoskella jotain tekemistä hänen sukunsa kanssa.
- Vastasin tietysti, että ei ole. Jäin kuitenkin miettimään sitä ja päätin selvittää asian. Ja olihan minulla paljonkin tekemistä sen kanssa, nauraa Salmi.
Sukututkimuksesta tuli Salmelle rakas harrastus. Vanhojen tekstien ja asiakirjojen lukeminen tuotti kuitenkin ajoittain hankaluuksia, ja Salmi lähti mukaan sukututkimusyhdistykseen. Sieltä löytyi apu.
- Yhtenä tehtävänä meillä yhdistyksessä on käydä läpi juurikin vanhaa arkistomateriaalia ja ”kääntää” nimet ja muut tekstit selkokielelle. Tämä helpottaa huimasti uutta sukututkijaa, jolle vanhat nimet saattavat olla hankalia ymmärtää, kertoo Salmi.
Haparanda-Tornion Sukututkimusyhdistyksellä on käytössään runsaasti arkistomateriaalia, jota sukututkijan on helppo käyttää omissa tutkimuksissaan. Yhdistykseen kuuluu reilu sata jäsentä molemmin puolin rajaa.
- Monia suomalaisia pelottaa se, että kokoontumisissa puhuttaisiin vain ruotsia, mutta näin ei ole. Olemme kaksikielinen yhdistys. Itseasiassa jopa kolmikielinen, koska täällä saatetaan käyttää myös meänkieltä. Kielimuuria ei siis tarvitse pelätä, kannustaa Salmi uusia jäseniä.
Otsikko
Teksti alkaa