Pitkämuistisimmat muistavat, miten kävi kun suomalaisten yritysten uskottiin pääsevän kiinni Snøhvit-hankkeeseen Pohjois-Norjassa kymmenen vuotta sitten. Hammerfestin edustalle alettiin toteuttaa Euroopan suurinta teollista investointia.
Paikalle pyyhälsi useita eri ulkomaankauppaministereitä mukanaan laajat yritysvaltuuskunnat. Siitä tuli kuitenkin fiasko - ei vain pohjoissuomalaisittain vaan koko Suomen yrityskentälle. Mukaan päässeiden suomalaisyritysten määrä taidettiin laskea mieluummin yhden kuin kahden käden sormilla.
Nyt on ollut pari vuotta käynnissä samanlaisiin tavoitteisiin tähtääviä toimia sekä Pohjois-Norjassa että Pohjois-Ruotsissa, tosin paljon matalammalla profiililla. Perustetut bisnescenterit ja Suomi-talot ovat toimistohotelleja, eikä niissä istu vakituisesti palkattua vientihenkilöstöä yrityksiä auttamassa. Sen sijaan Suomessa on tukiorganisaatioita, jotka kaivavat yritysten tietoon kilpailutukseen tulevien urakoita. Ne auttavat myös, kun yritys haluaa löytää sopivan yhteistyökumppanin naapurimaasta tai ohjaavat asiantuntijoiden luokse, jos uusille markkinoille pyrkii perustettavan yrityksen kautta.
Millaisia tuloksia tällä toimintamallilla on saatu aikaan? Varsin hyviä. (LK 6.9. 2016). Vienti on kasvanut moninkertaisesti odotuksiin verrattuna. Pohjois-Ruotsissa on tämän vuoden aikana aloittanut toimintansa yksi pohjoissuomalainen yritys joka kuukausi. Se on huomattava edistysaskel aiempaan verrattuna.
Norjassa saavutukset eivät ole yhtä hyviä. Rajaesteet ovat paljon korkeammat. Norjan toimissa on makua, että kyse on oman maan yritystoimintaa suojaavista kaupan esteistä.
Yhden kaupan esteen suomalaiset ovat rakentaneet aivan itse. Lappilaiset nuoret osaavat kyllä englantia, mutta miten on ruotsin kielen taidon kanssa?
Norrbottenissa toimivien suomalaisyritysten mielestä kielitaito on dramaattisesti huonontunut. He joutuvat palkkaamaan länsirajan urakoihin ruotsalaisia, vaikka haluaisivat mieluummin palkata työntekijät Suomesta.
Se aika on ohi, että Norrbottenissa saattoi pärjätä suomen kielellä. Siellä on edelleen suuri suomen kieltä puhuva tai ainakin ymmärtävä ikäluokka, mutta se ei ole enää työelämässä. Eikä englannin kielen taito ole riittävä avu arkisiin töihin ruotsalaisella työmaalla.