Teini-iässä Rovaniemi näyttäytyi minulle maailman tylsimpänä ja rumimpana paikkana. Silloin suurin pelkoni oli, etten koskaan tulisi pääsemään pois keskeltä poronsarvikaavaa. Kotikaupunkini liiankin tutuiksi tulleet kadut, huonot kulkuyhteydet sekä pienet piirit raastoivat hermojani tasaisin väliajoin.
Jokainen lukioaikainen kaverini muistanee uhmakkaat puheeni siitä, miten Rovaniemi ei tuntunut kodilta. Kun kirjoitussalin keinolamput lopulta vaihtuivat keväiseen auringonvaloon, aloin toteuttaa pakosuunnitelmaani – pääsykoepänttäämistä.