Hienoa, että Kari Kannala jatkaa pohdiskelua Raamatusta. Hän siirtyi (LK 8.12.) käsikirjoitusten erojen punnitsemisesta vahvemmin opillisiin ja historiallisiin kysymyksiin.
Käsikirjoitusten luotettavuus antaakin hyvän pohjan historian hahmottamiseen. Matteuksen evankeliumissa Jeesus todella lähetti 12 apostolia ensin vain Israelin kansan tykö (10:5–6), mutta myöhemmin kaikkien kansojen keskuuteen (28:19). Evankeliumin kirjoittaja ei selvästikään nähnyt tässä ristiriitaa. Kysehän on työn siirtymisestä uuteen vaiheeseen.
Jeesus tosiaan sanoi, että hänen opetuslastensa sukupolven aikana hänen sanansa kävisivät toteen (Luuk. 21:32). Tässä hän viittasi Jerusalemin hävitykseen: ”Kun te näette Jerusalemin olevan sotajoukkojen piirittämä, silloin tiedätte, että sen hävitys on lähellä” (21:20). Se tapahtuikin sukupolven eli vajaan 40 vuoden kuluttua, kuten vaikkapa juutalaisen historioitsija Josefuksen teksteistä tiedämme.
On spekuloitu, että Jeesuksen paluun viipyminen olisi tuottanut kristilliselle kirkolle karvaan pettymyksen. Monet tutkijat kuitenkin huomauttavat, että varhaisista teksteistä näkyy toinen kuva. Jumalan valtakunta oli jo koittanut ristillä ja ylösnousemuksessa. Parhaillaan se levisi kaikkeen maailmaan. Jeesus saattaisi palata pian, mutta olihan hän itsekin sanonut, ettei hetkeä voinut tietää (Matt. 24:36).
Tottakai varhaiset kristityt joutuivat keskustelemaan ja kiistelemään monista kysymyksistä. Tämä on lähteissä päivänselvää. Vastauksia löydettiin Vanhasta testamentista. Jesajan kirjasta esimerkiksi helposti nähtiin, että evankeliumi tuli viedä kaikille kansoille (49:6).
Selvää on sekin, että kolminaisuusopista kiisteltiin pitkään. Tätä en kiistänyt, vaikka käsitän, että teema voi olla hankala ymmärtää. Kun hiljattain vainoista selvinneet piispat tunnustivat Jeesuksen Jumaluuden Nikeassa 325, perustui päätös Raamattuun. Jeesus oli sanonut: ”Minä ja Isä olemme yksi” (Joh. 10:30).
Ristiriitaisuuksia kaikkialla näkevän Raamatun lukemisen sijaan suosittelen ymmärtämään pyrkivää lukemista. Se on tutkimuksessakin tärkeää.
Kirjoittaja toimii pastorina Suomen evankelisluterilaisessa lähetyshiippakunnassa Rovaniemellä.