Niskavuoren sukusaagan yhteyteen on helppo kuvitella ääniraidaksi nuhaisella polkuharmoonilla veivattua virttä, mutta että täydellä teholla vedettyä musiikkiteatteria?
Haasteet ovat ilmeiset, eikä siis ole ihme, ettei Hella Wuolijoen klassikkonäytelmiä ole soivina versioina juuri kuultu. Perikunta on pitänyt musiikin pois Suomen näytelmähistorian väkevimpiin kuuluvista klassikkodraamoista eittämättä siksikin, että Wuolijoki itse oli tunnettu rillumarein vastustaja.