Poljen järven viertä hiekkatietä pitkin. Ensimmäisten kesäpäivien tuuli on lämmin ja ilmassa tuoksuu tuomi. Järvivesi kimmeltää auringon käsivarsille ja valo on koivuista vihreää. Maisema on rauhoittava joka suomalaisen makuun.

Hetki on niin kaunis, etten osaa käsitellä sitä. Hengitys salpaantuu, eikä siitä saa tarpeeksensa. Tulee tarve muistaa tämä aina, tallentaa ja kaivaa esiin myöhemmin.