Erään aamupäivän kahvipöytäkeskustelussa kävimme työkavereiden kesken läpi, miten merkittävä vuosi nyt onkaan menossa. Kuten voi kuvitella, keskustelu lähti liikkeelle itsenäisen Suomen juhlavuodesta kaikkine tapahtumineen ja juhlallisuuksineen. Aivan upeaa, Suomi 100 vuotta. Mutta kumma kyllä, ei vuosi 1917 tuntunut tuona aamuna työtovereideni mielestä ollenkaan merkittävimmältä vuodelta historiassa, saati Suomen ikä suurimmalta juhlimisen aiheelta.
Pyöreitä vuosia täyttävät nimittäin myös peräti kolme tuon pöydän ympärillä kahvia siemailleista työkavereistani.
Taisin tulla kyseiseen keskusteluun hieman myöhässä, mutta osallistuin siihen tokaisemalla, että täyttäähän täällä muutkin pyöreitä! Hetken hiljaisuus, kyseisessä seurassa hyvin harvinainen sellainen, laskeutui pöydän keskelle. Jokainen taisi käydä pienen laskutoimituksen päässään läpi tuijottaen minua. Sitten joku näistä (tulevista nelikymppisistä) naurahti; ”Ai 20, eihän sitä edes lasketa!”.
No, totta puhuen en ollut asiaa sen kummemmin ajatellut itsekään. Syntymäpäivä kun on joka vuosi ollut sillä samalla, kesäkuisella paikallaan, tuo kerääntyneiden vuosien määrä ei ole koskaan juuri merkinnyt.
Olen aina rakastanut syntymäpäiviä, olivat ne sitten omat tai kenen tahansa. Ehkä juuri tämän vuoksi olenkin ystävieni keskuudessa hieman hulluksi leimattu, muistan nimittäin jokaisen tuttuni syntymäpäivän ulkoa.
Ja voin lähes varmasti luvata, etten koskaan unohda onnitella päivänsankaria! Tänä vuonna juhlimme jopa ystäväni koiran synttäreitä – senkin muistan totta kai.
Syntymäpäivät kun ovat lempipäiviäni, haluan niiden olevan aina jollain tavalla erityisiä. Kerran järjestin kokonaiset juhlat ystävälleni niin, ettei tämä tiennyt niistä itse mitään. Hän luuli tulevansa vain parin kaverin kanssa kahville, kun sidoimmekin häneltä silmät ja heitimme auton takapenkille.
Ajelimme muutamien mutkien kautta mökille, jossa häntä odottivatkin kaikki ystävät toivottaen hänet tervetulleeksi omiin juhliinsa.
Ehdottomasti syntymäpäivien parhaimmistoon kuuluu myös se kerta, jolloin matkustin toiselle paikkakunnalle rakasta ystävääni yllättämään. Aamupäivällä tekstiviestein jutellessamme huijasin olevani kotona juuri heränneenä, kun todellisuudessa istuin jo junassa lähellä määränpäätä.
Ai että, niitä pöllämystyneitä kasvoja, jotka näin tuona päivänä ystäväni edessä lahja kourassa seisoen, en kyllä unohda koskaan!
Minulle ei siis ole mitään väliä, montako vuotta on kyseessä, kun syntymäpäiviä juhlitaan. Olivat ne sitten pyöreitä tai eivät, minä ainakin aion juhlia joka vuosi omana päivänäni. Olkoon ensi vuonna 21-vuotisjuhlani sitten vaikka kulmikkaat, jos niitä ei enää pyöreiksi voi sanoa.