Hakataanko Lapin metsiä liikaa vai liian vähän? Riippuu, keneltä asiaa kysytään. Lapin alueellisen metsäohjelman (2016–20) laatijoiden mielestä hakkuita pitää lisätä reilusti (LK/PS 28.1.). Tavoitteena on hakkuiden nostaminen vuotuisesta, alle neljästä miljoonasta 6,7 miljoonaan kuutioon.
Ohjelman takana on etupäässä metsäalan toimijoita. Työtä ohjailleessa neuvostossa matkailua edusti henkilö, joka toimii myös metsäalalla. Suomen riistakeskuksen, Paliskuntain yhdistyksen ja Lapin luonnonsuojelupiirin edustajista vain luonnonsuojelijoiden edustaja jätti eriävän mielipiteen eli irtisanoutui ohjelmasta.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Lapin metsien vuotuinen kasvu on 13,3 miljoonaa kuutiota eli 1,9-kertainen 1970-lukuun verrattuna. Tätä selittää se, että puuntuotannossa olevista metsistä lähes puolet on nuoria, nopeasti kasvavia. Metsätalouskäytössä olevien metsien kasvusta on hakattu viimeisen viiden vuoden aikana vain alle 60 prosenttia.
Luke arvioi, että puuta voidaan hakata vuosittain hieman yli seitsemän miljoonaa kuutiometriä kestävästi eli metsiä vaarantamatta. Metsäohjelman hakkuutavoite jää tästä vain noin puoli miljoonaa kuutiota.
Hakkuumäärän noston taustalla on Kemijärven ja Kemin Ajoksen biojalostamojen myötä kasvava puuntarve. Tosin kummastakaan hankkeesta ei ole vielä varmuutta. Jos, ja toivottavasti kun uudet tehtaat rakennetaan, ne tarvitsevat toimiakseen puuta. Koska nykyiset hakkuumäärät eivät tähän riitä, hakkuita on lisättävä.
Metsäohjelman mukaan pääosa hakkuista kohdistuu nuoriin ja varttuneisiin metsiin. Näin pitää ollakin. Hakkuiden ulkopuolelle matkailullisista tai muista syistä jätetyt, vanhat metsät on jätettävä pystyyn – jos ei muuten, niin yleisen metsärauhan takia. Kokonaan toinen asia on se, miten yksityismetsänomistajat saadaan innostumaan lisähakkuista. Se tuskin onnistuu ilman kantohinnankorotuksia.
Metsähallituksen hakkuut nojaavat eduskunnan sille asettamaan tulostavoitteeseen, joka on ollut kasvamaan päin. Jos Lapin valtion metsien hakkuumääriä nostetaan, se pitää tehdä niin, ettei sillä aiheuteta kohtuutonta haittaa matkailulle ja poroelinkeinolle. Tämän varmistamiseksi parhaillaan valmistelussa olevaan metsähallituslakiin on saatava pykälä, joka varmistaa nykyisen kaltaisen, paikallisen sopimisen jatkumisen.